Auton tuonti Itävaltaan: mitä NoVA tekee hinnalle

Normverbrauchsabgabe eli NoVA on kertaluonteinen vero, joka erääntyy, kun auto rekisteröidään Itävallassa ensimmäistä kertaa. Kotimaasta ostetun auton hinnassa se on jo mukana; ulkomailta tuotaessa se tulee päälle. Juuri tässä on virhe, jonka lähes jokainen karkea laskelma tekee: se vertaa itävaltalaista hintaa, jossa vero on mukana, ulkomaiseen hintaan, jossa sitä ei ole.

Se ei ole tullioikeudellisessa mielessä tuontimaksu. Rajatarkastusta tai tullipistettä ei ole; kukaan ei pysäytä sinua matkalla. Vero ilmoitetaan maahantuonnin jälkeen verotoimistolle (Finanzamt Österreich), ja se tarkistetaan viimeistään silloin, kun haluat rekisteröidä auton — siihen asti auto on rekisterissä lukittuna.

NoVA:n lisäksi on toinen veropiste, joka koskee vain nuoria autoja: jos auto katsotaan arvonlisäverotuksessa uudeksi, arvonlisävero on ilmoitettava Itävallassa riippumatta siitä, mitä myyntimaassa on maksettu. Ensirekisteröinnin ja ajomäärän rajat kertoo verotoimisto.

NoVA:n määrittää kaksi suuretta: auton arvo ilman arvonlisäveroa ja sen CO₂-päästö. CO₂-arvosta lasketaan prosentti, josta vähennetään kiinteä vähennys; yli tietyn CO₂-rajan päälle tulee lisä grammaa kohden, ja alarajana on vähimmäisrasitus. Kaava, vähennys ja raja ovat NoVA-laissa (Normverbrauchsabgabegesetz); ne julkaisee Itävallan valtiovarainministeriö (Bundesministerium für Finanzen).

Raja ei ole kiveen hakattu — se liikkuu suunnitellusti alaspäin, ja tuonnin kannalta se on varsinainen uutinen. Auto, joka oli viime vuonna niukasti rajan alapuolella, voi ylittää sen kuluvana vuonna. Se, joka ottaa laskelman foorumiviestistä, laskee silloisella rajalla.

Mikä CO₂-arvo on voimassa, käy ilmi auton vaatimustenmukaisuustodistuksesta (COC). Nykyisellä mittausmenetelmällä testatuilla autoilla se on selvä; vanhemmilla autoilla, joiden arvo on aiemman menetelmän mukainen, on muuntokaava. Sekin löytyy valtiovarainministeriöltä eikä täältä.

Yksityistuonnissa laskentaperuste on auton käypä arvo (gemeiner Wert) ilman arvonlisäveroa, ei automaattisesti kauppakirjassa oleva summa. Se, joka ostaa auton markkina-arvoa halvemmalla — naapurilta, perinnöstä, hätätilanteesta —, ei voi luottaa siihen, että tämä hinta on myös veron peruste.

Toisaalta korkea kauppahinta auton kohdalla, jossa on merkittäviä vikoja, ei estä arvon korjaamista alaspäin, jos korjaus on perusteltu todisteilla. Kuvat, korjaamon kustannusarvio ja tarkastuspöytäkirja ovat siihen todisteita, jotka painavat. Kerää ne, ennen kuin auto korjataan, ei sen jälkeen.

Jos ostat itävaltalaisen jälleenmyyjän kautta, hän hoitaa NoVA:n ja ilmoittaa sen laskussaan tai sisällyttää sen hintaan. Omatuonnissa olet itse verovelvollinen: ilmoitus menee Itävallan verotoimistolle (Finanzamt Österreich) tähän tarkoitetulla lomakkeella, yhdessä kauppakirjan, COC-todistuksen ja ulkomaisen rekisteriasiakirjan kanssa.

Määräaika alkaa auton tuomisesta maahan eikä rekisteröinnistä — se on ansa. Se, joka noutaa auton keväällä ja rekisteröi sen vasta kesällä, on voinut jo myöhästyä ilmoituksesta. Tarkan määräajan päättymisen kertoo verotoimisto; kysy sitä sinä päivänä, kun tuot auton rajan yli.

Itävalta pitää ajoneuvotiedot keskitetysti. Ennen kuin tuotu auto voidaan rekisteröidä, sen teknisten tietojen on oltava hyväksyntätietokannassa (Genehmigungsdatenbank). Tätä merkintää ei tee rekisteröintipiste vaan siihen valtuutettu taho — autolle, jolla on voimassa oleva EU-tyyppihyväksyntä, riittää yleensä tietojen tallennus COC-todistuksen perusteella.

Ilman COC-todistusta siitä tulee yksittäishyväksyntä (Einzelgenehmigung), joka on eri menettely omine tarkastuksineen, aikoineen ja maksuineen. Mekanismi on sama kuin Saksassa ja Sveitsissä, vain eri nimellä — ja sama suositus seuraa siitä: kysy paperia ennen kuin allekirjoitat.

Merkintä ja NoVA liittyvät yhteen. Niin kauan kuin veroa ei ole ilmoitettu ja maksettu, auto pysyy tietokannassa lukittuna, eikä rekisteröintipiste voi rekisteröidä sitä — vaikka kaikki muut paperit olisivat täydelliset.

Toisin kuin Saksassa ja Sveitsissä, rekisteröintipiste on Itävallassa yleensä vakuutusyhtiön luona. Se ei ole sivuseikka vaan käytännön etu: liikennevakuutus, rekisteröinti ja rekisterikilvet syntyvät yhdellä luukulla ja yhdellä käynnillä.

Mukaan on otettava todiste siitä, että NoVA on hoidettu, hyväksyntätietokannan merkintä tai hyväksyntä, voimassa oleva katsastuslausunto, kauppakirja, ulkomainen rekisteriasiakirja ja kuvallinen henkilöllisyystodistuksesi. Jos jokin näistä puuttuu, asiointia ei hoideta puoliksi vaan ei lainkaan.

Itävaltalainen määräaikaiskatsastus (Begutachtung nach § 57a KFG), arkikielessä Pickerl, vastaa Saksan määräaikaiskatsastusta (HU) ja Sveitsin MFK-katsastusta. Se vaaditaan tuodun käytetyn auton rekisteröintiin; ulkomainen katsastustarra ei korvaa sitä, vaikka se olisi vain muutaman viikon vanha.

Sen suorittaa valtuutettu korjaamo tai tarkastusyhdistys. Käytännössä juuri tässä vaiheessa paljastuu tuonti, joka ei ole teknisesti kunnossa — ja siksi riippumaton tarkastus ennen ulkomailla tehtävää ostoa on edullisempi järjestys.

Jatkuva rasitus on nimeltään moottorikohtainen vakuutusvero (motorbezogene Versicherungssteuer), ja se peritään vakuutusyhtiön kautta yhdessä liikennevakuutusmaksun kanssa. Se määräytyy moottoritehon kilowatteina ja CO₂-arvon mukaan — samat kaksi suuretta, jotka jo määräävät NoVA:n.

Tuonnille tästä seuraa selvä suunta: auto, jolla on paljon tehoa ja korkea CO₂-arvo, tulee Itävallassa kalliiksi kahdessa eri kohdassa — kerran alussa ja kerran joka vuosi sen jälkeen. Sen, joka tuo autoa maasta, jossa juuri tällaiset autot ovat halpoja, kannattaa laskea molemmat erät, ennen kuin pitää hintaeroa voittona.

Laskelma kääntyy tuonnin eduksi, kun auton CO₂-arvo on matala, se on ulkomailla selvästi edullisempi ja COC-todistus on mukana. Silloin NoVA jää pieneksi, hyväksyntätietokanta on muodollisuus, ja hintaero päätyy ostajalle.

Yksi seikka auttaa jälleenmyynnissä: jos auto myöhemmin viedään Itävallasta ja poistetaan Itävallan rekisteristä, osa NoVA:sta voidaan hyvittää. Edellytykset ja todistustie löytyvät verotoimistolta; hyvitys ei tule itsestään, vaan sitä on haettava.

Ja järjestys, joka pätee aina: hanki ensin CO₂-arvo COC-todistuksesta, kysy sitten verotoimistolta ajantasainen kaava, laske — ja katso autoa vasta sen jälkeen. Päinvastaisessa järjestyksessä päätös tehdään vatsalla ja laskeminen jää jälkikäteen.