Ballonrahoitus: missä riski piilee

Ballonrahoitus on laina, jota ei suunnitelman mukaan makseta kokonaan pois. Kuukausierä kattaa koron ja pienen osan velasta; suuri jäännös jää seisomaan ja erääntyy laina-ajan lopussa yhtenä maksuna. Tämä loppuerä on ballon, eikä se ole sivuseikka – se on säännöllisesti koko sopimuksen suurin yksittäinen summa.

Ero tavalliseen annuiteettilainaan on yksinomaan lyhennyksessä. Samalla summalla ja samalla laina-ajalla erä on pienempi, koska lyhennetään vähemmän. Korkokustannus laina-ajalta on sen sijaan korkeampi, koska korkoa maksetaan jäännösvelasta, joka tuskin pienenee. Pienempi erä ja pienemmät kustannukset eivät tässä ole sama asia vaan vastakohtia.

Myyntikeskustelussa tuotteen nimenä on kolmen vaihtoehdon rahoitus, loppuerälaina tai joustorahoitus. Nimet vaihtelevat, mekaniikka ei: pieniä eriä laina-aikana, suuri luku lopussa ja kysymys, johon vastataan vasta silloin.

Loppuerä ei ole jäännös, joka syntyy laskelman tuloksena, vaan lähtötieto. Sopimuksen laskija asettaa sen summaan, jonka auton oletetaan olevan laina-ajan lopussa vielä arvoinen. Kaikki muu – erä, korko-osuus, lyhennysosuus – seuraa tästä oletuksesta.

Tähän ennusteeseen vaikuttaa muutakin kuin mallin nimi. Laina-aika määrää, kuinka pitkälle tulevaisuuteen on arvioitava; sovittu ajosuorite määrää kunnon, jossa auto sinne päätyy. Lisäksi vaikuttavat segmentti, käyttövoima, varustelu ja odotus siitä, kuinka monta vertailukelpoista autoa on samaan aikaan myynnissä – suurista autokannoista tulevien autojen kohdalla se ei ole vähäpätöinen asia.

Tästä seuraa tämän tuotteen tärkein lause: korkealle asetettu jäännösarvo pienentää erää ja suurentaa lopussa olevaa lukua. Vipu ei säästä rahaa, se siirtää sitä. Se, joka vertaa kahta tarjousta, joilla on eri loppuerä, ei vertaa kahta hintaa vaan saman summan kahta jakautumista ajan yli.

Annuiteettilainassa erän koostumus muuttuu kuukaudesta toiseen: korko-osuus pienenee, koska jäännösvelka pienenee, ja lyhennysosuus kasvaa samassa määrin. Ballonrahoituksessa tämä vaikutus jää suurelta osin pois. Jäännösvelka pysyy korkeana lähes loppuun asti, joten myös pohja, jolta korkoa kertyy, pysyy korkeana.

Tämän voi osoittaa ilman yhtään korkoprosenttia. Korkoa kertyy sille, mikä on vielä maksamatta. Se, jolla on laina-aikana keskimäärin enemmän maksamatta, maksaa laina-aikana enemmän korkoa – riippumatta siitä, mikä korkoprosentti sopimuksessa on. Juuri tämä on pienen erän hinta, eikä sitä ilmoiteta missään erillisenä eränä.

Kaksi tarjousta tulee vertailukelpoiseksi vasta yhden luvun kautta: käsiraha plus kaikki erät plus loppuerä. Tätä summaa verrataan saman auton käteishintaan. Erotus on rahoituskustannus, ja se on riippumaton kaikesta kuukausierästä käytävästä retoriikasta.

Kun viimeinen pieni erä on maksettu, suuri on vielä maksamatta. Sopimus tuntee sille enintään kolme tietä, ja se, mitkä niistä todella ovat auki, ratkeaa sopimuksen sanamuodosta eikä esitteestä.

Kolmas tie on se, josta myyntikeskustelussa puhutaan, ja se on ainoa, jota ei ole olemassa itsestään. Ilman nimenomaista palautusoikeutta jää kaksi tietä, ja molemmat edellyttävät, että lopussa oleva luku kerätään kasaan – joko säästöistä tai markkinoiden kautta.

Jatkorahoitus esitetään usein muodollisuutena, eikä se sitä ole. Se on uusi sopimus summasta, joka oli aikanaan jäännösarvoennuste, vakuutena auto, jolle on sittemmin kertynyt vuosia ja kilometrejä. Se, syntyykö se ja millä ehdoilla, ratkeaa vasta sillä hetkellä, kun sitä tarvitaan.

Tämän tuotteen riski voidaan kuvata yhdellä lauseella: loppuerä on sopimuksessa kiinteä, auton markkina-arvo ei. Jos markkina-arvo on lopussa loppuerää suurempi, kaikki on kunnossa – auto kantaa oman velkansa. Jos se on alle, erotus on tappio, ja avoinna on enää se, kuka sen kantaa.

Markkina-arvoa painavat alas asiat, jotka tapahtuvat laina-aikana eikä niitä voinut sisällyttää ennusteeseen: selvästi sovittua enemmän kilometrejä, korjattu kolarivaurio, raekuuro, muuttuneet kaupunkien ajoneuvojen pääsyä koskevat säännöt, aalto samanlaisia autoja autokantojen palautuksista, segmentti, joka menee pois muodista.

Tämän aukon voi mitata milloin tahansa, ei vasta lopussa. Otetaan vertailukelpoisten autojen nykyinen markkinahinta ja verrataan sitä nykyiseen jäännösvelkaan. Näiden kahden luvun ero on ainoa varoitusvalo, joka tällä tuotteella on, ja se palaa vain, jos itse katsoo.

Lainanottajan palautusoikeus on jälleenmyyjän lupaus ottaa auto takaisin etukäteen sovittuun hintaan. Se siirtää jäännösarvoriskin sinne, missä ennuste tehtiin, ja siinä on sen koko arvo. Sen olemassaolon ei tunnista tuotteen nimestä vaan lausekkeesta, jossa on summa ja päivämäärä.

Sen vastakohtana on myyjän oikeus vaatia lunastusta (saks. Andienungsrecht): sinä et saa palauttaa, vaan myyjä saa vaatia, että lunastat auton sovittuun hintaan. Jos molemmat lausekkeet ovat samassa sopimuksessa, jako on yksiselitteinen – ennusteen hyvä puoli kuuluu toiselle osapuolelle, huono toiselle. Se on sallittua, ja sen voi lukea ennen allekirjoitusta.

Sovittukaan palautus ei ole ilmaista. Se on sidottu kuntoon ja ajosuoritteeseen, ja mikä menee niiden yli, arvioidaan ja veloitetaan jälkikäteen. Se, joka suunnittelee palautusta alusta alkaen, laskee tämän erän mukaan, aivan kuten leasingissäkin.

Seuraavat kohdat löytyvät jokaisesta kunnollisesta sopimuksesta, ja ne voi lukea myyntitiskillä kymmenessä minuutissa. Se on koko ostoprosessin vartti, jolla on paras suhde vaivan ja vaikutuksen välillä.

Tärkeää on järjestys: ensin ostohinta, sitten rahoitus. Se, joka aloittaa toivekuukausierästä, ei neuvottele auton hinnasta vaan ballonin suuruudesta – ja ballon on se osa, joka maksetaan myöhemmin.

Ballonrahoitus ei ole virhe vaan työkalu, jolla on kapea käyttöalue. Se sopii, kun auton vaihto laina-ajan lopussa on joka tapauksessa suunniteltu, kun sopimuksessa on palautusoikeus ja kun ajosuorite pysyy luotettavasti sovittua pienempänä. Silloin sillä ostetaan ennakoitavuutta, ja siitä maksettava lisä tunnetaan.

Se sopii huonosti, jos autoa aiotaan pitää pitkään. Arvonalenemisen kallis osa osuu ensimmäisille vuosille; se, joka ajaa sen jälkeen eteenpäin, ajaa edulliset vuodet – mutta tämä sopimus erääntyttää juuri silloin suuren summan. Pitkälle omistusajalle tavallinen lyhentäminen on edullisempi muoto.

Kummassakin tapauksessa käteishinta on mittapuu. Sitä voi verrata eri puolilla Eurooppaa: sama malli, sama vuosimalli, vertailukelpoinen mittarilukema. Carvexia näyttää ilmoituksia ja hintoja eikä ole osallisena missään rahoitussopimuksessa – lainasta, palautusoikeudesta ja vakuutuksesta sovit pankin, jälleenmyyjän tai vakuutusyhtiön kanssa, ja se, mikä pätee, on yksinomaan niiden papereissa.