Pitkän ajomatkan suunnittelu usean maan halki

Toimintamatka kertoo autosta. Varaustaso, jolla saavut seuraavalle latauspisteelle, kertoo etapista — ja vain etappia voi suunnitella. Kun asetat jokaisen etapin niin, että saavut perille ennalta päätetyllä varalla, sinulla on sama turvamarginaali matkan jokaisessa vaiheessa säästä, nopeudesta ja liikenteestä riippumatta.

Tämä vara ei ole luku, jonka voisi kirjoittaa tähän, vaan sääntö: sen on riitettävä seuraavalle varapisteelle, jos suunniteltu piste ei toimi. Siitä luku syntyy itsestään, ja Ruotsissa se on eri kuin Saksan Ruhrin alueella, koska varapisteiden väliset etäisyydet ovat erilaiset.

Toinen suure on varaustaso, jolla lähdet pysähdyksestä. Latauskäyrästä seuraa, että ylimmät prosentit latautuvat hitaimmin; varasäännöstä seuraa, kuinka paljon tarvitset. Etappi on näiden kahden välinen erotus — ja se on lyhyempi kuin toimintamatkailmoitus antaa olettaa, koska akun ylintä ja alinta osaa ei käytetä.

Latausinfrastruktuuri seuraa liikennettä, ja liikenne seuraa muutamia pääväyliä. Suurten eurooppalaisten valtateiden varrella latausasemat ovat tiheässä; kahdenkymmenen kilometrin päässä niistä tarjonta harvenee, ja laaksossa tai niemimaalla seuraava vaihtoehto voi olla hyvin kaukana. Kysymys ei siksi koskaan ole se, kuinka hyvin jokin maa on varustettu, vaan kuinka hyvä on se käytävä, jota ajat.

Kiertotie latauspisteelle maksaa aina kahdesti: meno ja paluu sekä molempiin kuluva aika. Kymmenen kilometrin poikkeama reitiltä on kaksikymmentä kilometriä energiaa ja vartti, joka pitäisi saada kiinni pysähdyksessä. Siksi suoraan reitin varrella olevat paikat ovat melkein aina parempi valinta, vaikka jokin toinen näyttäisi kartalla tehokkaammalta.

Eikä käytävä pääty rajalle, vaan sinne, missä valtatie päättyy. Kun matka vaihtuu moottoritieltä maantielle, latausprofiili vaihtuu samalla — ja se tapahtuu yleensä siirryttäessä uudelle alueelle, ei uuteen maahan.

Yksittäinen latauspiste ei ole suunnitelma vaan toive. Se voi olla varattu, epäkunnossa tai tietyömaan saartama, eikä yksikään näistä kolmesta ilmoita itsestään etukäteen. Siksi useamman latauspisteen paikka on kiertotien arvoinen, vaikka tehokkaampi yksittäinen piste ei sitä olisi.

Ruuhkilla on toistuvat kaavat, ja ne ovat ennakoitavissa: lomakauden alku, sunnuntai-ilta, pyhäviikonlopun loppu ja huono sää, joka tuo kaikki tielle yhtä aikaa. Jos ajat tällaisena aikana, suunnittele suurempi vara ja aikaisemmat pysähdykset — ei siksi, että auto pystyisi vähempään, vaan siksi, että jonosta tulee osa etappia.

Käytännössä asian hoitaminen on vaatimatonta: jokaiselle etapille on yksi piste suunnitelmassa ja toinen mielessä, ja toinen on lähempänä kuin ensimmäinen. Jos ensimmäinen ei toimi, ajat toiselle, ja sinulla on silti se vara, jolla olisit ajanut ensimmäiselle.

Tiellä, jolla saa ajaa hyvin lujaa, kuljettaja joutuu todelliseen punnintaan. Suurempi nopeus lyhentää ajoaikaa ja pidentää latausaikaa, koska kulutus kasvaa nopeuden kolmannessa potenssissa. Se, säästyykö aikaa loppujen lopuksi, riippuu siitä, kuinka nopeasti auto ottaa lisäenergian takaisin.

Punninta päätyy eri tulokseen autolla, jonka latauskäyrä on tasainen ja korkea, kuin autolla, jonka latausteho romahtaa varhain. Edellisellä kova vauhti maksaa vähän, koska energia palaa nopeasti; jälkimmäisellä jokainen ylimääräinen kilowattitunti maksetaan kohtuuttoman pitkällä seisonnalla. Tämä on todellinen syy siihen, miksi kaksi autoa, joilla on sama toimintamatka, ajavat saman reitin eri ajassa.

Maissa, joissa nopeusrajoitus on voimassa kaikkialla, kysymystä ei edes synny — nopeus on annettu ja suunnittelu yksinkertaisempaa. Sen, mikä rajoitus on voimassa ja missä se poikkeaa, julkaisee maan liikenneviranomainen; se muuttuu, ja se on tämän laskelman ainoa osa, joka pitää tarkistaa laskemisen sijaan.

Alpeilla auto ajetaan useassa paikassa junaan ja kuljetetaan vuoren läpi; veden yli saman tehtävän hoitaa lautta. Kummassakin tapauksessa luovutat auton hallinnan hetkeksi, ja kummassakin sovelletaan liikennöitsijän sääntöjä eikä tieliikenteen sääntöjä.

Suurjänniteakulla varustetuille autoille liikennöitsijöillä on joskus omia vaatimuksia: pysäköintipaikasta kyydissä, varaustasosta, siitä saako autoon jäädä ja siitä, miten poikkeamasta ilmoitetaan. Matkan aikana ei ladata missään. Vaatimukset vaihtelevat liikennöitsijöittäin, ne muuttuvat, ja ne löytyvät kuljetusehdoista — lue ne varatessasi, älä lastausrampilla.

Suunnittelulle tästä seuraa kolme asiaa. Lastaus on aikaa, jolloin ei ajeta eikä ladata — se pidentää etappia lyhentämättä sitä. Sitä edeltävä jono on usein ulkona ja maksaa talvella lämmitystä. Ja toisen puolen latauspiste kuuluu suunnitelmaan, koska tunnelin tai sataman saapumispuoli on harvoin paikka, jossa haluaa improvisoida.

Teknisesti tuskin mikään: pistoke on sama, jännite on sama, autot ovat samat. Muuttuu sopimustilanne — mitä latausverkkoja palveluntarjoajasi kattaa — ja latauspisteiden tiheys. Molemmat voi selvittää ennen lähtöä, ja sen jälkeen niitä voi vain sietää.

Käytännössä muuttuu kolme pikkuasiaa, jotka ovat yhdessä suurempia kuin kuulostavat. Näytön kieli, koska kaikki laitteet eivät vaihda kieltä. Operaattorin puhelinnumero, johon ei ulkomailta välttämättä voi soittaa maksutta. Ja viimeinen asema ennen rajaa, joka on säännöllisesti täydempi kuin ensimmäinen rajan jälkeen, koska moni lataa mieluummin tutussa verkossa.

Tästä seuraa vaatimaton suositus: suunnittele etappi rajan yli, älä rajalle asti. Ensimmäinen asema uudessa maassa on lähes aina rauhallisempi, ja siellä tehtävä lataus on testi siitä, onko valmistautuminen toiminut — täydellä varalla eikä tyhjällä.

Suunnitelma, joka syntyi keväällä tyhjällä työmatkalla, ei päde lomamatkaan. Neljä henkeä, matkatavarat ja kattoboksi muuttavat sekä massaa että otsapinta-alaa, ja matkanopeudessa otsapinta-ala vaikuttaa enemmän kuin paino. Jos käytät samaa kulutuslukua kuin tavallisesti, suunnittelet etapit liian pitkiksi — ja huomaat sen toisella etapilla.

Siisti tapa on tehdä ensimmäisestä etapista tietoisesti lyhyt ja lukea todellinen kulutus ennen kuin suunnittelet loppupäivän. Tunnin ajo täydellä kuormalla kertoo matkasta enemmän kuin mikään ennakkolaskelma — eikä se maksa mitään, koska sen ajaisit joka tapauksessa.

Perävaunun kanssa kyse ei ole enää korjauksesta vaan kokonaan toisenlaisesta matkasta: eri etappipituudet, eri valikoima latauspaikkoja, eri pysähdykset. Siihen pätee oma sääntökokoelmansa, joka ei mahdu tähän.

Hyvä matkasuunnitelma ei koostu kellonajoista vaan päätöskohdista. Jokaisella pysähdyksellä päätetään uudelleen, kuinka pitkä seuraava etappi on — viimeisen tunnin kulutuksella eikä kevään luvuilla, tämän hetken säällä eikä eilisellä.

Tämä on todellinen ero polttomoottoriautolla ajamiseen, ja se on pienempi kuin ulkoa katsoen näyttää. Toimintamatka ei ole lyhyempi, vaan palaute on välittömämpää — päätöksen seuraukset näkee vielä samalla etapilla.