Ensimmäinen viikko ostetun auton kanssa

Kaksi asiaa on tällä viikolla edullisempia kuin koskaan myöhemmin. Ensimmäinen on vika: mitä lyhyemmän aikaa auto on ollut sinulla, sitä helpommin voi osoittaa, että vika oli jo ennestään, ja sitä vähemmän on kiistaa siitä, kuka sen aiheutti. Toinen on kuluva osa: jarru, joka löydetään ennen kuin sillä on ajettu kaksituhatta kilometriä, on pelkkä kulunut jarru eikä jarruvaurio.

Lisäksi on kolmas seikka, jolla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Et ole ottanut haltuun vain autoa vaan myös vieraan ihmisen huoltopäätökset — mitä öljyä hän on ajanut, minkä huoltokohdan hän on lykännyt, minkä äänen hän on tottunut ohittamaan kuulematta. Nämä päätökset vaikuttavat edelleen, eikä niitä ole missään koottuna.

Viikolla on siksi neljä tehtävää: saattaa paperit kuntoon, selvittää, mitä autoon oikeastaan kuuluu, mitata lähtötaso ja lukea asiakirjat. Kaikki neljä yhteensä vievät yhden illan ja yhden lauantaiaamupäivän.

Menettely vaihtelee maittain ja maan sisälläkin usein alueesta toiseen tai rekisteröintipisteestä toiseen: kuka ilmoittaa auton pois, kuka ilmoittaa sen sisään, missä järjestyksessä, millä asiakirjoilla ja millä vakuutustodistuksella. Sitova on aina auton rekisteriin merkitsevä taho — ei se, mitä myyjä on kertonut, eikä se, mikä päti edellisessä autossa.

Kohta, jossa voi tulla kallista, on vakuutusturvan katkos. Sen hetken, jona auto on sinun, ja sen hetken, jona sille on voimassa pätevä liikennevakuutus, väliin ei saa jäädä sekuntiakaan, jona se liikkuu yleisellä tiellä. Selvitä ennen luovutusta, mitä kautta vakuutus syntyy, ja pyydä vahvistus siitä, mistä hetkestä se on voimassa.

Sen jälkeen kaiken kuuluu olla yhdessä paikassa: kauppakirja, rekisteröintiasiakirjat, vakuutuskirja, huoltokirja, laskut, katsastus- ja tarkastusraportit. Yksi kansio, fyysinen tai valokuvina puhelimen kansiossa. Vaiva on kaksikymmentä minuuttia, ja se maksaa itsensä takaisin myytäessä rahana — asiakirjat, jotka ovat pöydällä tapaamisessa, liikuttavat hintaa; asiakirjat, jotka aikoo toimittaa myöhemmin, eivät.

Käytetty auto tulee harvoin täydellisenä. Puuttuva ei näy, niin kauan kuin mitään ei tapahdu, ja tulee kalliiksi juuri silloin, kun jotakin tapahtuu. Tyhjennä auto kerran kokonaan — tavaratilan pohja, sivulokerot, työkalulaatikko, hansikaslokero, lattianalaiset lokerot — ja aseta kaikki pöydälle.

Toisen avaimen et tarkista katsomalla sitä, vaan avaamalla ja lukitsemalla sillä auto ja käynnistämällä moottori. Kauko-ohjatun avaimen kohdalla paristo kuuluu tarkistukseen, samoin kuoressa oleva mekaaninen hätäavain. Avain, joka vain näyttää avaimelta, on seuraavalla kadottamiskerralla korjaamoaika ja ohjelmointi.

Lähtötaso ei ole tarkastus vaan tilannekuva, johon vertaat myöhemmin. Se koostuu numeroista, jotka mittaat itse, ja päivämäärästä. Ilman sitä et puolen vuoden kuluttua tiedä, onko öljytaso laskenut vai oliko se aina siinä.

Rengaspaine mitataan kylmänä, eli ennen kuin autolla on ajettu, ja sitä verrataan arvoon, joka on merkitty itse autoon — tarrassa kuljettajan ovessa, tankkiluukussa tai hansikaslokerossa. Siinä on yleensä myös toinen, korkeampi arvo täydelle kuormalle. Tämä tieto kuuluu autoon eikä oppaaseen; jokaisella mallilla on omansa.

Kulutuspinnan syvyyden mittaat jokaisesta renkaasta useasta kohdasta leveyssuunnassa, nimenomaisesti myös sisäreunasta. Juuri siellä rengas kuluu ensimmäisenä, jos pyöränkulmat eivät ole kunnossa, ja juuri siellä sitä ei näe, jos katsoo vain ulkopuolelta. Kirjaa neljä arvoa, ei yhtä.

Suunnittele ensimmäiselle viikolle ajo, joka on riittävän pitkä, jotta kaikki lämpenee — moottori, vaihteisto, tasauspyörästö, pakoputkisto. Kauppareissu ei siihen riitä. Aja ilman radiota, ikkuna auki matalalla nopeudella, ja kohtele jokaista ääntä tietona ärsytyksen sijaan.

Suoralla tiellä otat hetkeksi kädet pois ratilta ja katsot, mihin auto vetää — tiellä on sivukallistus, joten kevyt veto oikealle ei automaattisesti ole löydös. Selvä veto on. Tärinä, joka tulee tietyllä nopeudella ja häviää sen yli, on tasapainotusvirhe; sellainen, joka kasvaa nopeuden mukana, ei ole.

Jarruta kerran voimakkaasti korkeammasta nopeudesta, tyhjällä tiellä, katse taustapeilissä. Tarkistat kolme asiaa: pysyykö auto suorassa, sykkiikö poljin ja muuttuuko poljinmatka ennen kuin jarru tarttuu, kun jarrutat kaksi kertaa peräkkäin. Sen jälkeen seisontajarru ylämäessä, vaihde päällä varmistuksena.

Istu yksi ilta huoltokirjan ja laskujen kanssa ja tee niistä kaksi listaa. Ensimmäinen: mitä tehtiin milloin ja millä matkamittarin lukemalla. Toinen, ja se on tärkeämpi: mitä asiakirjoissa ei esiinny koskaan.

Kohdat, jotka historiasta tyypillisesti puuttuvat, ovat ne, jotka erääntyvät ajan eikä kilometrien mukaan ja joita kukaan ei huomaa, niin kauan kuin ne jäävät tekemättä: jarruneste, jäähdytysneste, automaattivaihteiston öljy, nelivetojärjestelmän lamellikytkimen öljy, tasauspyörästön öljy, raitisilmasuodatin. Mikään niistä ei anna ennakkovaroitusta.

Molemmista listoista tulee kahdentoista kuukauden suunnitelma: mikä on varmasti erääntymässä, mikä todennäköisesti, ja mitä tarkistutetaan seuraavalla korjaamokäynnillä, koska asiakirjat vaikenevat. Tämä suunnitelma on ero yllättävän korjauksen ja sellaisen kohdan välillä, jolle ehtii vertailla kaksi tarjousta.

Yleisin ja kallein virhe on järjestys: teettää korjaus, maksaa lasku ja ilmoittaa vasta sen jälkeen myyjälle. Se, joka toimii näin, on poistanut todisteen ennen kuin kukaan on nähnyt sen, ja neuvottelee sen jälkeen pelkästä väitteestä.

Kantava järjestys on toinen. Dokumentoi — kuvat, päivämäärä, matkamittarin lukema, oireen kuvaus omin sanoin, ei arviota syystä. Sitten ilmoita myyjälle kirjallisesti, asiallisesti, pyytäen vastausta mainittuun päivämäärään mennessä. Vasta sen jälkeen hanki diagnoosi, ja kirjallisena, ennen kuin kukaan irrottaa mitään.

Mitkä oikeudet sinulla on, riippuu siitä, myytiinkö yksityisesti vai elinkeinonharjoittajana, missä maassa sopimus tehtiin ja mitä sopimuksessa lukee. Tämä ei ole sivulause vaan koko kysymys — ja siihen vastaa kulloinkin sovellettava oikeusjärjestys, ei myyjä eikä opas. Ensimmäisen vaiheen dokumentaatiosta on hyötyä jokaisessa näistä vaihtoehdoista.

Ensimmäisen viikon jälkeen auto tarvitsee vähän mutta säännöllisesti. Kerran kuussa rengaspaine kylmältä autolta ja katse ympäri, kerran neljännesvuodessa öljytaso, kerran vuodessa rehellinen katsaus jarruihin. Se ei ole hoitoa vaan kirjanpitoa: kirjaat, miten luvut ovat liikkuneet lähtötasoon verrattuna.

Jokainen lasku menee samaan kansioon, heti eikä vuoden lopussa. Se, joka myy, myy lopulta tämän kansion mukana — ja ostaja uskoo laskupinoa enemmän kuin yhtäkään ilmoituksen lausetta. Pino ei synny jälkikäteen.