Katsastus Pohjoismaissa ja Baltiassa

Määräaikainen katsastus on EU:ssa pääpiirteissään yhtenäisesti säännelty. Direktiivi 2014/45/EU määrittää, mitkä alueet vähintään tarkastetaan, miten viat luokitellaan ja mitä tietoja katsastuspöytäkirjassa on. Siksi tarkastus Tallinnassa on ytimeltään samanlainen kuin Malmössä: jarrut, ohjaus, näkyvyys, valaistus ja sähköjärjestelmä, akselit, pyörät, renkaat ja jousitus, runko ja kori, turvavyöt ja turvatyynyt, lisäksi pakokaasut ja melu sekä ajoneuvon tunnistetiedot.

Kaiken muun kukin maa säätää itse: kuka tarkastuksen tekee, kuinka tiheästi ajoneuvo esitetään, mitä se maksaa ja mitä tapahtuu, jos määräaika ohitetaan. Milloin ajoneuvo katsastetaan ensimmäisen kerran ja kuinka usein sen jälkeen, riippuu kaikissa näissä maissa iästä ja ajoneuvolajista, ja sääntöjä muutetaan.

Voimassa olevan version ylläpitävät liikenneviranomaiset: Transportstyrelsen Ruotsissa, Færdselsstyrelsen Tanskassa, Traficom Suomessa, Transpordiamet Virossa, CSDD Latviassa ja Liettuassa liikenneturvallisuusvirasto LTSA. Seuraavan katsastuksen päivämäärä on yksittäisen ajoneuvon kohdalla rekisterissä ja yleensä viimeisimmässä katsastuspöytäkirjassa.

Myös nimi on maan oma asia. Näillä nimillä haet kunkin maan omalla kielellä:

Latviaa lukuun ottamatta tarkastuksen tekevät yksityiset yritykset, jotka on valtuutettu siihen ja joita viranomainen valvoo. Ruotsissa ne ovat akkreditoituja tarkastusyrityksiä, jotka kilpailevat keskenään; säännökset laatii Transportstyrelsen. Tanskassa luvan saaneet synsvirksomheder suorittavat synin, ja valvonnasta vastaa Færdselsstyrelsen. Suomessa niitä ovat Traficomin valtuuttamat katsastusasemat, Virossa Transpordiametin toimeksiannosta toimivat tarkastuspisteet ja Liettuassa LTSA:n valvonnassa toimivat yksityiset tarkastuskeskukset.

Latvia on poikkeus: siellä valtion tieliikenneturvallisuushallinto CSDD tekee tarkastuksen omilla asemillaan — sama taho, joka ylläpitää myös ajoneuvorekisteriä.

Haltijalle tällä on käytännön seurauksia. Missä useat tarjoajat kilpailevat, valitset aseman ja ajan itse, yleensä verkossa, ja hinnat ja aukioloajat vaihtelevat. Vaatimukset eivät: tarkastajat toimivat samojen ohjeiden mukaan, eikä vika katoa sillä, että vaihdat asemaa. Pitääkö jälkitarkastus tehdä samalla taholla, on kunkin maan säätämää; katsastuspöytäkirja tai asema kertoo sen sinulle.

Tarkastusluettelo on sama kuin etelässä, havainnot eivät ole. Pitkät talvet, suola monilla teillä, kostea rannikkoilma ja lumisohjo, joka istuu viikkoja pyöräkoteloissa, vanhentavat auton alapuolta nopeammin. Vastaavasti huomautukset koskevat Pohjoismaissa ja Baltiassa usein korroosiota: kantavissa osissa kuten kynnyksissä, pitkittäispalkeissa ja akselien ja jousien kiinnityksissä, jarruputkissa ja itse jarrulevyissä.

Jarrulevyt ansaitsevat oman lauseensa. Takana, missä jarru tekee vähemmän työtä, ruoste tarttuu kitkapinnalle, ja jarrutestissä se näkyy epätasaisena tai liian heikkona jarrutustehona. Sama pätee jousiin, jotka murtuvat alapäästään, ja kumipuksseihin, jotka pakkanen ja suola tekevät koviksi ja halkeileviksi. Ja koska talvella on pitkään pimeää, jokainen heikko tai väärin säädetty valo painaa kaksinkertaisesti.

Tästä seuraa kaksi käytännön asiaa. Talvella katsastukseen tuotavan auton pohjan on oltava puhdas: jäätä ja suolalietettä täynnä olevaa autoa ei voi arvioida alta, ja maasta riippuen tarkastusta ei silloin tehdä tai asema merkitsee kohteen arvioimattomaksi. Ja esitarkastus korjaamolla kannattaa tässä erityisesti, koska jarrulevyt ja jouset ovat osia, joita maallikko tuskin näkee, mutta tarkastaja näkee tarkastuskuopasta heti.

EU:n vaatimukset jakavat viat kolmeen luokkaan, ja kaikki nämä maat käyttävät tätä jakoa. Vähäinen vika merkitään muistiin, tarkastus katsotaan läpäistyksi, ja haltija korjaa vian ilman jälkitarkastusta. Merkittävä vika tarkoittaa: ei läpäisty. Ajoneuvo on korjattava ja esitettävä uudelleen maan määräämässä määräajassa. Vaarallinen vika menee pidemmälle — maa voi kieltää ajoneuvon käytön tai rajoittaa sitä, kunnes vika on korjattu.

Maan omalla kielellä tämä kuulostaa esimerkiksi tältä: Ruotsissa merkittävää vikaa seuraa efterkontroll ja vaarallista körförbud, rekisteriin merkitty ajokielto. Suomessa tulos on hyväksytty, hylätty (jolloin edessä on jälkitarkastus) tai ajokielto. Tanskassa jälkitarkastusta kutsutaan nimellä omsyn, Virossa korduvülevaatus. Millä poikkeuksilla ajokiellossa olevaa ajoneuvoa saa vielä siirtää, esimerkiksi suoraan korjaamolle tai tarkastusasemalle, on kansallista lainsäädäntöä, ja se lukee katsastuspöytäkirjassa tai selviää viranomaiselta.

Tärkeää on myös kääntöpuoli: ajokielto ei synny vain havainnosta. Ruotsissa esimerkiksi ajoneuvolle määrätään körförbud, jos tarkastusta tai jälkitarkastusta ei ole tehty ajoissa. Joka ostaa auton Pohjoismaista, katsoo siksi rekisteristä, onko tällaista merkintää — sen kanssa autoa ei voi vain ajaa kotiin.

Tässä on ostajan todellinen etu. Jokaisessa katsastuspöytäkirjassa mainitaan havaitut viat luokkineen ja mittarilukema tarkastushetkellä — näin EU:n vaatimukset määräävät, ja tulokset menevät rekisteriviranomaiselle. Usean vuoden ajalta luettuna syntyy jälki: kuinka paljon autolla on ajettu, onko se läpäissyt katsastuksen ensimmäisellä yrityksellä ja mitkä viat toistuvat.

Useissa näistä maista osan tiedoista voi kysyä rekisteriviranomaiselta rekisterinumerolla tai alustanumerolla: viimeisimmän ja seuraavan katsastuksen päivämäärän, onko ajokielto voimassa, osin myös aiempien katsastusten tulokset ja mittarilukemat. Mikä on julkista, mikä näkyy vain haltijalle ja mikä kulkee maksullisten palvelujen kautta, on säännelty eri tavoin; ensimmäisessä osiossa mainitut viranomaiset kertovat sen oman maansa osalta.

Tuore läpäisty katsastus on tilannekuva, ei lupaus: se kertoo, että ajoneuvo täytti sinä päivänä vähimmäisvaatimukset, ei sitä, missä kunnossa kuluvat osat ovat puolen vuoden päästä. Enemmän kertovat viime vuosien pöytäkirjat, ja niitä pyydät myyjältä joka tapauksessa. Niistä luet kolme asiaa:

Kun ajoneuvo tuodaan johonkin näistä maista, ennen rekisteröintiä on oma rekisteröintitarkastus, joka toteaa tunnistetiedot ja tekniset tiedot; miten se kussakin maassa nimitetään ja etenee, kuvataan tuontioppaissa. Se ei ole sama asia kuin määräaikainen katsastus. Sen jälkeen ajoneuvo siirtyy uuden maan tarkastusrytmiin, ja milloin ensimmäinen määräaikaiskatsastus on edessä, määrää sen maan laki.

Se, otetaanko lähtömaan vielä voimassa oleva katsastus huomioon ja miten, on myös säännelty uudessa maassa. Älä luota nyrkkisääntöön, vaan kysy rekisteröinnin yhteydessä seuraavaa aikaa ja pyydä se kirjallisena. Jos sinulla on Carvexia-tili, voit kirjata päivämäärän kohtaan ”Omat autot” ja saada siitä sähköpostimuistutuksen; määräaikaa siellä ei lasketa, voimassa on asiakirjoissasi oleva päivämäärä.

Sama pätee toisin päin. Auto Ruotsista, Suomesta tai Baltiasta, joka tulee Sveitsiin, Saksaan tai Itävaltaan, rekisteröidään ja katsastetaan siellä uuden maan sääntöjen mukaan; sen, onko pohjoisen tuoreella katsastuksella siinä merkitystä, ratkaisee rekisteriviranomainen — älä laske sen varaan varmasti. Pöytäkirjat kannattaa silti säilyttää, myös vanhemmat: mittarilukemat ja havainnot ovat paras ajoneuvohistoria, jonka tällainen auto tuo mukanaan. Miten katsastus toimii Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa, kerrotaan määräaikaiskatsastusta käsittelevällä sivulla.