Virhevastuun poissulkeminen: lause, joka kantaa

Ilman erillistä sopimusta myös yksityinen myyjä vastaa siitä, ettei tavarassa ole virheitä luovutushetkellä. Tämä on lain mukainen normaalitilanne, ei kaupan erikoisuus: Sveitsissä virhevastuusta säädetään velvoiteoikeudessa (Obligationenrecht), Saksassa siviililaissa (Bürgerliches Gesetzbuch), ja kummassakin se on voimassa niin kauan kuin osapuolet eivät sovi toisin.

Juuri tämä sopimus on poissulkeminen. Se siirtää piilevän virheen riskin myyjältä ostajalle: tiivisteen alla piilevän ruostekohdan, vaihteiston, joka oli jo väsynyt, sylinterikannen tiivisteen, jota kukaan ei ole nähnyt. Kaksitoista vuotta vanhaa autoa muutaman tuhannen euron hintaan ei yksityisesti voi luovuttaa oikein muutoinkaan, sillä kukaan ei voi vastata kunnosta, jota ei itse tunne.

Kahta asiaa se ei sen sijaan kytke pois, ja molemmat ovat syy siihen, miksi myyjät häviävät oikeudessa poissulkemisesta huolimatta: ominaisuudet, jotka olet nimenomaisesti luvannut, sekä virheet, jotka tiesit ja jätit kertomatta. Tämän kirjoituksen loppuosa pyörii näiden kahden aukon ympärillä, koska itse lause kirjoitetaan nopeasti.

Käyttökelpoinen muotoilu on lyhyt eikä jätä tulkinnanvaraa: ”Auto myydään siten, että myyjän virhevastuu auton virheistä on kokonaan poissuljettu. Ostaja on katsonut auton ja koeajanut sen.” Enempää ei tarvita, eikä enempi auta. Verkosta löytyvät pitkät lausekekokonaisuudet ovat usein peräisin elinkeinotoiminnan sopimuksista eivätkä sovi yksityismyyntiin.

Sanamuotoa tärkeämpää on, mihin lause kirjoitetaan ja miten se syntyy. Se kuuluu allekirjoitettuun sopimukseen, ei ilmoitukseen eikä viestiin. Ja sen kuuluu olla sopimuksessa, jonka molemmat ovat lukeneet ennen allekirjoitusta — lause, jonka lisäät luovutuksen jälkeen, ei vaikuta taannehtivasti.

Molemmat oikeusjärjestykset vetävät saman rajan, vaikka muotoilu on erilainen. Sveitsin velvoiteoikeus julistaa vastuunrajoituksen mitättömäksi, jos myyjä on vilpillisesti salannut virheet ostajalta. Saksan siviililaki sanoo, ettei myyjä voi vedota vastuun poissulkemiseen siltä osin kuin hän on vilpillisesti salannut virheen. Lopputulos on kummassakin maassa sama: lause kantaa tuntemattoman, ei salatun.

Vilppi ei edellytä salaliittoa. Riittää, että tiesit merkittävästä virheestä tai pidit sitä mahdollisena, tiesit sen olevan ostajalle tärkeä ja jätit silti sanomatta. Kolme vuotta sitten sattunut kolari, jakoketjun kolina kylmäkäynnistyksessä, ilmastointi, joka on keväästä asti puhaltanut vain haaleaa ilmaa, öljynkulutus, jonka vuoksi lisäät öljyä parin tuhannen kilometrin välein — näistä tapauksista tulee myöhemmin oikeudenkäyntejä.

Käänteinen puoli on varsinainen hyvä uutinen: sitä, minkä sanot, ei voi enää panna sinun syyksesi. Myyjä, joka mainitsee kolarivaurion sopimuksessa, ei myy huonommin — hän myy kerran sen sijaan, että neuvottelisi kahdesti, ja saa sen jälkeen rauhan.

”Autossa on useita virheitä” ei auta mitään. Kokoomalause ei kuvaa yhtäkään konkreettista virhettä, eikä ostaja ole voinut ottaa kantaa asiaan, jota hän ei voinut havaita. Käyttökelpoinen on luettelo, jossa jokainen kohta on nimetty niin, että kolmas osapuoli löytää sen uudelleen.

Se, kuinka yksityiskohtainen luettelon tulee olla, ei riipu auton arvosta vaan siitä, kuinka yllättävä kohta ostajalle olisi. Ruoste viisitoista vuotta vanhassa farmarissa ei yllätä ketään; vaihdettu sivupalkki samassa autossa yllättää.

Poissulkeminen kattaa sen, mitä auto ei osaa. Se ei kata sitä, minkä olet väittänyt sen osaavan. Jos ilmoituksessa lukee ”vahingoton”, ”huolto huoltokirjan mukaan” tai ”ei aiempia omistajia minun lisäkseni”, se on tieto auton laadusta — ja jos se on väärä, mikään poissulkeminen ei auta, koska se koskee vain virheistä vastaamista, ei itse lupauksesta vastaamista.

Sanat, jotka aiheuttavat useimmin harmia, kuulostavat harmittomilta: vahingoton, tuore TÜV (Saksan katsastus), tuore MFK (Sveitsin katsastus), huolto huoltokirjan mukaan, savuton auto, ensimmäinen omistaja. Jokainen niistä on tarkistettavissa, ja jokainen on lopulta tosiasiaväite, joka sinun on riitatilanteessa pystyttävä osoittamaan.

Kaksi vastalääkettä: ensiksi väitä vain sitä, minkä voit osoittaa, ja toiseksi kirjoita mukaan tietosi taso. ”Vahingoton, tietääkseni — ostin auton vuonna 2019 60 000 km:n mittarilukemalla” on rehellinen ja oikeudellisesti aivan toinen lausuma kuin ”vahingoton”.

Itse poissulkeminen toimii molemmissa maissa saman kaavan mukaan, mutta sen jälkeiset määräajat ja velvollisuudet eivät. Sveitsin laki tuntee tarkastus- ja virheilmoitusvelvollisuuden: ostajan on tarkastettava auto luovutuksen jälkeen ja ilmoitettava virheestä heti, muuten kauppa katsotaan hyväksytyksi. Saksan laki ei tunne tällaista välitöntä virheilmoitusta yksityiskaupassa yhtä tiukkana.

Toisaalta Saksassa raja yksityisen ja elinkeinonharjoittajan välillä on vedetty tiukemmin. Se, joka ostaa ja myy autoja säännöllisesti, katsotaan jossain vaiheessa yrittäjäksi, ja silloin sovelletaan kuluttajakauppaa — poissulkeminen yksityishenkilöä kohtaan ei ole siinä mahdollinen. Missä tämä raja tarkalleen kulkee, ratkaisevat tuomioistuimet tapauskohtaisesti; puolisen tusinaa myyntiä vuodessa ei oikeuskäytännön mukaan ainakaan enää ole itsestään selvästi yksityistä.

Lakisääteiset määräajat, joiden sisällä ostaja voi ylipäätään vielä vedota johonkin, ovat kummassakin maassa suuruusluokkaa yhdestä kahteen vuotta luovutuksesta, ja ne on säädetty Sveitsissä velvoiteoikeudessa ja Saksassa siviililaissa. Tapauskohtainen luku kannattaa tarkistaa sieltä sen sijaan, että luottaisi oppaan lukuun — tämänkin oppaan.

Ensimmäinen refleksi on yleensä väärä. Ei töykeä ”se lukee sopimuksessa” eikä taipuisa ”maksan puolet” auta ennen kuin tiedät, mistä on kyse. Pyydä virhe kuvattavaksi kirjallisesti päivämäärineen, mittarilukemineen ja mahdollisuuksien mukaan korjaamon diagnoosilla. Sen jälkeen voi arvioida, ajoittuuko asia ylipäätään sinun omistusaikaasi.

Kolme kysymystä ratkaisee lähes aina lopputuloksen: Oliko virhe jo luovutushetkellä vai syntyikö se vasta sen jälkeen? Tiesitkö siitä? Oletko luvannut päinvastaista? Jos kaikki kolme vastausta puhuvat puolestasi, poissulkeminen kantaa. Jos yksi puhuu vastaan, sopimus on yleensä halvempi kuin riita.

Se, mikä sinua tässä auttaa, olet laatinut luovutuspäivänä tai et lainkaan: sopimus virheluetteloineen, kuvat kunnosta, luovutuspöytäkirja kellonaikoineen ja mittarilukemineen. Se, jolla ne on, käy lyhyen keskustelun. Se, jolla niitä ei ole, käy pitkän.

Se ei korvaa rekisteristä poistamista eikä ilmoitusta vakuutusyhtiölle. Niin kauan kuin auto on rekisteröity sinun nimiisi, sinua koskevat uuden kuljettajan sakot, maksut ja vakuutusmaksut — sille ei paras kauppakirjakaan mitään. Se ei myöskään korvaa ostajan tarkistamista eikä turvallista maksua; se, joka ei koskaan saanut rahoja, riitelee ihan muusta kuin virheistä.

Eikä se korvaa asiakirjoja. Huoltokirja, katsastuspöytäkirja ja viimeisimpien suurempien töiden laskut eivät ole pelkästään hintaperusteita vaan todiste siitä, mitä tiesit ja mitä et. Myyjä, joka esittää kaiken, mitä hänellä on, on myöhemmin hyvässä asemassa, vaikka jokin menisi rikki.

Carvexia ei ole osapuoli missään näistä kaupoista. Markkinapaikka tarjoaa ilmoituksen ja yhteyden; sopimuksesta, maksusta ja luovutuksesta sopivat ostaja ja myyjä keskenään. Siksi lauseen on oltava sopimuksessa niin tarkka — välissä ei ole tahoa, joka tulkitsisi sitä riitatilanteessa.