Käytetyn auton ilmastointi — näin tarkistat sen oikein

Laitteisto toimii kylmäaineella, joka kiertää suljetussa piirissä. Kompressori puristaa sen, lauhduttimessa jäähdyttimen edessä se luovuttaa lämpönsä ulkoilmaan ja muuttuu nesteeksi, paisuntaelin laajentaa sen, ja höyrystimessä kojelaudan takana se höyrystyy uudelleen ja sitoo samalla lämpöä sisätilan ilmasta. Kuivain sitoo kosteuden, joka muuten jäätyisi järjestelmässä tai muodostaisi happoa.

Käytetyn auton kannalta ratkaiseva seikka: kylmäaineeseen on liuennut kompressorin öljyä, joka kiertää sen mukana. Jos laitteisto on tyhjä vuodon vuoksi tai sitä ei kytketä päälle vuosiin, kompressori ei saa voitelua ja sen akselitiiviste kuivuu. Laitteisto, joka on ”vain” tyhjä, on siksi harvoin vain tyhjä.

Se, että laitteisto menettää vuosien mittaan hieman kylmäainetta, on normaalia — letkut eivät ole täysin diffuusiotiiviitä. Täyttö monen vuoden jälkeen ei siksi ole epäilyn aihe. Kaksi täyttöä kahdessa vuodessa on.

Autokannassa on kaksi kylmäainetta: vanhempi R134a ja uudempi R1234yf, joka tuli uudempiin tyyppihyväksyntöihin siirryttäessä aineisiin, joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus on pienempi. Ne eivät ole keskenään vaihdettavissa, ne vaativat eri huoltolaitteet ja eri liittimet — ja ne maksavat hyvin eri verran.

Mikä aine autossa on, ei tarvitse arvata. Konetilassa on tarra, jossa on kylmäaineen nimi ja täyttömäärä. Se on tieto, joka kannattaa kuvata ennen katselmusta, jos haluaa arvioida täytön kustannuksen — ei valmistusvuosi, sillä siirtymä ei tapahtunut kaikilla valmistajilla samaan aikaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa: kahdella muuten samanlaisella autolla sama korjaus voi tulla huomattavan eri hintaiseksi pelkästään aineen vuoksi. Se kuuluu laskelmaan ennen neuvottelua.

Käsi suuttimen edessä ei kelpaa tarkistukseksi, koska tuntuma riippuu ulkolämpötilasta, ilmankosteudesta ja oman käden lämpötilasta. Yksinkertainen lämpömittari keskisuuttimessa kelpaa. Kulku on aina sama, ja se kestää kymmenen minuuttia.

Vanhemmissa laitteistoissa kompressorin edessä on sähkömagneettinen kytkin. Päälle kytkettäessä kuuluu naksahdus, ja joutokäyntikierrokset hetkeksi laskevat. Tämä ääni on hyödyllinen merkki: se kertoo, että ohjaus ylipäätään vapauttaa laitteiston — mitä se ei tee, jos paine järjestelmässä on liian alhainen.

Uudemmissa autoissa käytetään usein ulkoisesti säädettyjä kompressoreita ilman kytkintä: ne pyörivät jatkuvasti mukana ja säätävät tuottomääräänsä venttiilillä. Siellä naksahdusta ei kuulu, eikä sen puuttuminen ole löydös. Joka ei tätä tiedä, etsii väärästä paikasta.

Kummassakin tapauksessa merkitystä on äänillä, jotka eivät kuulu asiaan: hankaus tai jyrinä, joka tulee päälle kytkettäessä, tai hihnan vinkuminen kytkettäessä — jälkimmäinen voi johtua hihnasta, mutta myös raskaasti pyörivästä kompressorista.

Höyrystimessä ilmankosteus tiivistyy. Vesi valuu poistoletkua pitkin auton alle. Kirkkaan veden lätäkkö ajon jälkeen ilmastoinnin ollessa päällä on siksi hyvä merkki: poisto on auki.

Jos sitä ei ole ja sisätilassa haisee ummehtuneelta, poisto on todennäköisesti tukossa — lehtien, lian tai taittuneen letkun vuoksi. Vesi etsii silloin toisen reitin, ja se johtaa monissa autoissa jalkatilaan, usein apukuljettajan puolelle ja usein juuri sinne, missä ohjausyksiköt sijaitsevat. Kosteat jalkamatot kuivalla säällä eivät siksi ole ulkonäköhaitta.

Tarkistukseen riittää katse auton alle koeajon jälkeen ja ote jalkamattojen alle ennen ulos nousemista.

Ummehtunut haju päälle kytkettäessä tulee yleensä höyrystimestä: se on jatkuvasti kostea, ja sen lamelleihin asettuu mikro-organismeja. Desinfiointi auttaa, mutta toistuu, kunhan höyrystin ei kuivu pysäytyksen jälkeen. Se, joka sammuttaa ilmastoinnin viimeisiksi minuuteiksi ennen perille tuloa ja jättää vain puhaltimen käyntiin, vähentää sitä.

Toinen syy heikkoon tehoon on tavallinen ja silti ohitettu: sisäilmansuodatin. Jos se on tukossa, ilmaa tulee vähän, ja ilma, joka tulee, ei tunnu kylmältä, vaikka kierto toimisi moitteettomasti. Suodatin on yksi auton halvimmista osista ja monessa mallissa vaihdettavissa minuuteissa — ennen kuin arvioit ilmastointia, siihen kannattaa vilkaista.

Laitteiston osat eroavat toisistaan vähemmän hinnaltaan kuin siinä työssä, jota niiden vaihto vaatii. Lauhdutin ja kuivain ovat edessä ja helposti käsiksi. Kompressori on kallis mutta tavoitettavissa. Höyrystin on kojelaudan takana ilmastointilaatikossa, ja useimmissa autoissa kojelauta on poistettava sen vaihtamiseksi.

Siksi vuotavan laitteiston kohdalla kysymys ei ole ”mitä osa maksaa”, vaan ”missä vuoto on”. Vuodonetsintä merkkiaineella antaa siihen vastauksen, ja se on järkevä ensimmäinen meno — ei kolmas täyttö.

Mekaanisesti tuhoutunut kompressori tuo mukanaan toisen säännön: sen kulumishiukkaset leviävät koko kiertoon. Asianmukainen korjaus vaihtaa siksi lisäksi kuivaimen ja paisuntaelimen ja huuhtelee putket. Lasku, jossa on vain kompressori, on syy siihen, miksi toinenkaan kompressori ei kestä kauan.

Sähköautossa jäähdytyspiiri ei harvoin hoida vain mukavuutta. Se jäähdyttää usein myös akkua, ja missä on lämpöpumppu, sama kierto toimii talvella päinvastaisesti ja lämmittää sisätilaa pienemmällä sähkönkulutuksella kuin pelkkä vastuslämmitys vaatisi.

Rikkinäinen laitteisto ei siksi maksa vain mukavuutta vaan talvella toimintamatkaa ja pikalatauksessa mahdollisesti latausehtoja, koska akku ei pysty pitämään lämpötilaansa. Tarkistus on sama kuin edellä; löydöksen seuraukset ovat suuremmat.

Kolme kysymystä riittää, ja kaikkiin kolmeen voi vastata asiakirjoilla: milloin laitteisto on viimeksi täytetty, etsittiinkö samalla vuotoa, ja mikä kylmäaine tarrassa lukee. Myyjällä, joka näyttää laskun, on kolme vastausta yhdellä paperilla.

Jos laitteisto pysyy kylmänä ja vastaukset ovat uskottavia, asia on hoidettu. Jos se jää haaleaksi, kyseessä on kustannuserä, jonka vaihteluväli on laaja — täytöstä kojelaudan irrottamiseen —, ja tämä vaihteluväli on selvitettävä ennen kuin sitoudut kauppaan, ei sen jälkeen.