Type 2, CCS, adapterit: mitä autoon kuuluu

Akku varastoi tasavirtaa. Verkko toimittaa vaihtovirtaa. Jossain välissä virta on tasasuunnattava, ja kysymys siitä, missä se tapahtuu, selittää kaikki pistokkeet.

Vaihtovirtalatauksessa se tapahtuu autossa, auton sisäisessä laturissa. Latauspiste toimittaa vain vaihtovirtaa ja kytkee sen päälle; sen tehoa rajoittaa tämän sisäänrakennetun laturin koko. Tasavirtalatauksessa se tapahtuu latauspisteessä. Se toimittaa tasavirran suoraan akkuun, ohittaa auton sisäisen laturin kokonaan ja voi siksi siirtää moninkertaisen tehon.

Tästä seuraa tärkein johtopäätös adaptereista: näiden kahden maailman välillä ei voi sovittaa. Adapteri yhdistää koskettimia; siinä ei ole tehoelektroniikkaa. Pala kaapelia ei voi tehdä vaihtovirrasta tasavirtaa.

Type 2 on Euroopassa vaihtovirtalatauksen vakiopistoke. Siinä on kolme vaihetta, nollajohdin ja suojajohdin — siitä kyky ladata kolmivaiheisesti — sekä kaksi ohutta ohjausjohtoa. Toinen niistä, Proximity Pilot, kertoo autolle pistokkeessa olevan vastuksen avulla, kuinka paljon virtaa kaapeli kestää. Toinen, Control Pilot, kuljettaa signaalia, jonka avulla latauspiste ja auto neuvottelevat sallitun virran ja vapauttavat lukituksen.

Siksi Type 2 on enemmän kuin pistoke: se on menettely. Kulku, jossa auto näkee jännitteen vasta onnistuneen yhteisymmärryksen jälkeen, on nimeltään Mode 3, ja se on syy siihen, että latauspisteen avoimissa koskettimissa ei ole jännitettä. Jos vedät pistokkeen irti avaamatta lukitusta, keskeytät tämän signaalin, ja latauspiste katkaisee virran ennen kuin kosketin aukeaa.

Euroopan julkisissa vaihtovirtalatauspisteissä on yleensä vain pistorasia; kaapelin tuo kuljettaja mukanaan. Type 2 -kaapeli, jonka molemmissa päissä on pistoke, kuuluu siksi jokaiseen sähköautoon riippumatta siitä, miten sitä muuten ladataan.

Combined Charging System ottaa Type 2 -pistorasian ja lisää sen alle kaksi suurta tasavirtakosketinta. Auton pistorasia on siis pohjaltaan sama — CCS-pistoke ulottuu ylhäällä Type 2 -koskettimiin ja alhaalla kahteen tehokoskettimeen. Siksi Type 2 -pistoke sopii CCS-pistorasiaan, mutta CCS-pistoke ei sovi pelkkään Type 2 -pistorasiaan.

CCS:ssä viestintä ei enää kulje yksinkertaisen signaalin kautta vaan digitaalisen yhteyden, joka moduloidaan ohjausjohtojen päälle. Auto ja latauspiste vaihtavat jatkuvasti tavoitejännitettä, virran rajoitusta, lämpötiloja ja vikailmoituksia; auto ohjaa latauspistettä, ei päinvastoin. Juuri tässä latausyritykset epäonnistuvat useimmin, ja juuri siksi usein auttaa, että keskeyttää latauksen kerran ja aloittaa uudelleen.

Tasavirtalatauspisteessä kaapeli on kiinteästi laitteessa. Yksityishenkilöille ei ole omaa CCS-kaapelia, koska sen täytyy olla jäähdytetty ja kiinteästi asennettu. Jos siis näet ilmoituksen, jossa auto myydään ”ilman CCS-kaapelia”, sen voi sivuuttaa — kaapeli kuuluu latauspisteeseen.

Ennen CCS:ää Euroopassa oli kaksi muuta järjestelmää, joita edelleen tapaa vanhemmissa ja maahantuoduissa autoissa. Type 1 on yksivaiheinen vaihtovirtapistoke, joka oli yleinen Pohjois-Amerikassa ja Japanissa; siinä on viisi kosketinta, eikä se rakenteensa vuoksi voi ladata kolmivaiheisesti. CHAdeMO on siihen kuuluva tasavirtapistoke, oma pistorasiansa Type 1 -pistorasian vieressä.

Maahantuodun auton ostajalle tämä on ratkaiseva kysymys ennen kaikkia muita: mikä pistorasia autossa on? Auto, jossa on Type 1 -pistorasia, lataa Euroopan vaihtovirtalatauspisteissä vain yksivaiheisesti ja vain Type 2 – Type 1 -adapterikaapelilla. Auto, jossa on CHAdeMO-pistorasia, on riippuvainen tasavirtalatauspisteistä, joissa tämä liitäntä vielä on — ja niiden määrä vähenee.

Tämä ei ole syy jättää auto ostamatta, mutta se vaikuttaa hintaan ja arkeen. Jos tuot tällaisen auton maahan, selvitä etukäteen, millä latauspisteillä tavallisilla reiteillälläsi on sopiva liitäntä, ja laske adapterikaapeli mukaan kauppahintaan.

Mukana tuleva kaapeli, jonka keskellä on laatikko, on nimeltään Mode 2. Laatikko ei ole koriste vaan pieni ohjausyksikkö, jossa on vikavirtasuoja, lämpötilanvalvonta ja elektroniikka, joka kertoo autolle sallitun virran. Se korvaa kotitalouden pistorasiassa sen, minkä muuten tekee lataustolppa.

Se sopii hätätilanteisiin ja satunnaiseen lataukseen, ei päivittäiseen käyttöön. Tavallista kotitalouden pistorasiaa ja sen takana olevaa johtoa ei ole rakennettu kymmenen tunnin jatkuvalle kuormalle; vanhat rasiat, löysät liittimet ja pitkät jatkojohdot ovat syy siihen, että tällaiset asennukset lämpenevät. Siksi monet hätälatauskaapelit säätävät virran tarkoituksella matalaksi, ja siksi jatkojohto on väärä vastaus liian lyhyeen kaapeliin.

Monia hätälatauskaapeleita voi käyttää adaptereilla teollisuuspistokkeeseen kytkettynä, yksi- tai kolmivaiheisena. Missä tällainen pistorasia on — korjaamoissa, leirintäalueilla, joissakin autotalleissa —, se on selvästi parempi ratkaisu kuin kotitalouden pistorasia, koska kosketuksen laatu on toinen.

Adaptereihin liittyvän sekaannuksen voi tiivistää yhteen lauseeseen: sovittaa voi virtalajin sisällä, ei vaihto- ja tasavirran välillä. Siitä seuraa, mitä on olemassa:

Kaikissa adaptereissa pätee lisäksi, että ne ovat ketjun heikoin lenkki. Jokainen lisäsiirtymä tarkoittaa kahta lisäkosketuskohtaa, joissa syntyy vastusta ja siten lämpöä. Adapteri, joka lämpenee käytössä selvästi, on joko alimitoitettu tai kulunut.

Type 2 -kaapelista on useita versioita, ja ero ei ole vain hinnassa. 16 ampeerin kolmivaiheinen kaapeli kantaa yksitoista kilowattia, 32 ampeerin kaapeli kaksikymmentäkaksi. Pistokkeessa oleva vastus kertoo autolle, mikä luokka on kyseessä; liian heikko kaapeli rajoittaa latausvirtaa, vaikka latauspiste ja auto pystyisivät enempään.

Yksivaiheisiakin kaapeleita on, ja ne ovat kevyempiä ja halvempia. Jos kolmivaiheisella laturilla varustettua autoa ladataan niillä, kaksi kolmasosaa mahdollisesta tehosta menee hukkaan ilman, että mikään virheilmoitus siitä kertoo — lataus vain etenee hitaasti. Käytetyssä autossa kannattaa siksi katsoa mukana tulevaa kaapelia, ei vain sitä, onko sellaista mukana.

Pituudesta: viisi metriä riittää useimmilla latauspisteillä, seitsemän–kymmenen metriä auttaa siellä, missä liitäntä on auton väärällä puolella tai parkkipaikka on poikittain. Hintana on enemmän painoa ja kaapeli, jota on vaikeampi säilyttää. Kassi kuuluu mukaan, muuten likainen kaapeli makaa tavaratilassa.

Käytettyä sähköautoa ostettaessa latausvarusteet kuuluvat samalle listalle kuin vara-avain: ne puuttuvat usein, ne maksavat kolminumeroisen summan, ja niille voi laskea hinnan neuvottelussa. Tarkista nämä kohdat, ennen kuin puhut hinnasta:

Jos jokin puuttuu, se ei ole syy jättää auto ostamatta. Se on syy selvittää hankintahinta ja vähentää se tarjouksesta — kädessä konkreettinen tarjous arvion sijaan.

Latauskaapeli on kuluva osa, vaikka se ei siltä näytä. Irrota pistoke ja katso koskettimia: värjäytymät, kuumuudesta johtuvat päästövärit tai sulamisjäljet muovissa kertovat, että siinä on tullut kuumaksi — yleensä huonon kosketuksen vuoksi, joskus ylikuormituksen. Tällainen kaapeli kuuluu vaihtaa, ei jatkaa käyttöä.

Tarkista lisäksi lukitus. Tappi, joka pitää pistokkeen paikallaan autossa, liikkuu sähköisesti; jos se takertelee, pistoke jää kiinni tai auto ei aloita latausta. Tarkista myös vedonpoisto pistokkeen kaulassa: kaapeli, jota joku on säännöllisesti vetänyt latauspisteestä kaapelista eikä pistokkeesta, näyttää siinä ensimmäiset halkeamat.