Leasing vai autolaina: mistä päätös oikeasti riippuu

Laina ostaa omistuksen. Pankki maksaa ostohinnan etukäteen, sinä ostat auton, ja viimeisen erän jälkeen auto on sinun ilman lisäehtoja. Se, mitä sillä sen jälkeen tehdään — pidetään, myydään, muokataan, ajetaan kaksikymmentätuhatta kilometriä vuodessa — ei kuulu enää kenellekään muulle.

Leasing ostaa käyttöoikeuden määräajaksi. Leasingyhtiö pysyy omistajana, sinusta tulee haltija, ja maksat et auton hintaa vaan arvonalenemisen sopimuskauden aikana sekä sidotun pääoman koron. Lopuksi palautat sen, mitä et koskaan omistanut.

Tämä ero kuulostaa teoreettiselta, ja se on koko tämän oppaan ydin. Se selittää, miksi leasingerä on samalla autolla alempi, miksi leasingsopimus sisältää velvoitteita, joita lainasopimus ei tunne, ja miksi sopimuskauden lopussa toisessa tapauksessa pihalla on auto ja toisessa tyhjä parkkipaikka.

Erä koostuu kolmesta osasta, ja vain ensimmäisellä on tekemistä auton kanssa. Arvonalenemaosa on laskennallinen arvonalenema: hankinta-arvo miinus sovittu jäännösarvo, jaettuna kuukausien määrällä. Korko-osa on pääoman korko, jonka leasingyhtiöllä on sopimuskauden ajan sidottuna autoon. Lisäksi tulevat käsittely- ja hallintokulut, usein kertamaksuna alussa.

Tästä seuraa, mitä vipuja on. Korkealle asetettu jäännösarvo laskee erää, koska arvonalenemaa jaetaan vähemmän sopimuskaudelle — riski siirtyy tällöin loppuun. Pitkä sopimuskausi laskee erää myös, mutta maksaa yhteensä enemmän korkoa. Käsiraha pienentää korkoa kantavaa määrää ja siten molempia osia samanaikaisesti.

Leasingsopimuksessa korkoa ei usein ilmoiteta lainkaan prosenttilukuna, vaan se piilee hankinta-arvon, jäännösarvon ja erien summan erotuksessa. Sopimuksen kustannukset voi silti laskea, vaikka korkoa ei ilmoitettaisi: kun laskee yhteen käsirahan, kaikki erät ja jäännösarvon ja vertaa summaa käteiskauppahintaan, rahoituskustannukset näkyvät yhtenä lukuna.

Tavallinen autolaina on annuiteettilaina: erä pysyy koko laina-ajan samana, mutta sen koostumus muuttuu kuukausi kuukaudelta. Alussa korko-osa on suuri ja lyhennysosa pieni, koska korko lasketaan vielä korkeasta jäljellä olevasta velasta. Jokaisen erän myötä jäljellä oleva velka pienenee hieman, ja koska korko-osa riippuu siitä, lyhennysosa kasvaa seuraavassa erässä automaattisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa: laina-ajan ensimmäisellä puoliskolla jäljellä oleva velka pienenee selvästi hitaammin kuin maksettujen erien määrästä voisi päätellä. Se, joka haluaa myydä auton neljän vuoden lainasta kahden vuoden jälkeen, on lyhentänyt alle puolet. Se ei ole epäsäännöllisyys vaan käyrän muoto, ja se on sitä selvempi, mitä pidempi laina-aika on.

Jokaisessa lainatarjouksessa on kaksi korkolukua, ja vain toinen kelpaa vertailuun. Nimelliskorko on rahan pelkkä hinta. Todellinen vuosikorko ottaa mukaan käsittelykulut, maksutavan ja suoritusten kohdistamisen ajankohdan — se on luku, joka tekee kahdesta tarjouksesta vertailukelpoisia. Tarjouksia, joissa ei ole todellista vuosikorkoa, ei vertailla vaan arvioidaan.

Leasingin ja lainan vertailu kuukausierän perusteella on arvotonta, koska erät sisältävät eri asioita. Vertailukelpoisiksi ne tulevat vasta koko kustannuksen kautta samalta ajalta, samalla ajomäärällä ja samalle autolle — ja sellaisella jäännösarvolla lopussa, joka asetetaan rehellisesti kummassakin tapauksessa.

Lainassa tämä jäännösarvo on summa, jonka auto tuo markkinoilla sopimuskauden lopussa. Se on omaisuuserä ja vähennetään kustannuksista. Leasingissa sillä ei ole sinulle arvoa, koska se kuuluu leasingyhtiölle — paitsi jos sopimus antaa sinulle oikeuden ostaa auto hintaan, joka on markkina-arvoa alempi.

Koska auto kuuluu toiselle, sopimus määrää, miten sitä käsitellään. Nämä määräykset eivät ole kiusantekoa — ne turvaavat lasketun jäännösarvon — mutta ne maksavat rahaa, eivätkä ne näy erässä.

Kallein on säännönmukaisesti vaaditun täyskaskon ja alhaisen omavastuun yhdistelmä. Se, joka on tottunut vanhempaan autoon, jolla on vain liikennevakuutus, aliarvioi tämän erän usein enemmän kuin erä vaihtelee kahden tarjouksen välillä.

Rahoituksen aikana kaksi käyrää kulkee rinnakkain: auton markkina-arvo ja lainan jäljellä oleva velka. Markkina-arvo laskee jyrkimmin ensimmäisinä vuosina, jäljellä oleva velka pienenee alussa hitaimmin. Sinä aikana auton arvo on pienempi kuin siihen kohdistuvan lainan määrä.

Niin kauan kuin mitään ei tapahdu, tämä on laskennallisesti epämiellyttävää ja käytännössä vailla seurauksia. Ongelmaksi se muuttuu täysvahingossa tai varkaudessa: kaskovakuutus korvaa jälleenhankinta-arvon eli markkina-arvon, ja laina pysyy täysimääräisenä. Erotuksen maksat autosta, jota ei enää ole.

Tätä vastaan on GAP-vakuutus, joka kattaa juuri tämän erotuksen. Se sisältyy leasingsopimuksiin usein, lainaan useimmiten ei. Se, kannattaako se, riippuu käsirahan suuruudesta ja laina-ajan pituudesta: suuri käsiraha ja lyhyt laina-aika sulkevat aukon itsestään, monen vuoden täysrahoitus repii sen auki leveäksi.

Leasing sopii ennakoitavaan, tasaiseen ajoprofiiliin ja sille, joka vaihtaa autoa joka tapauksessa kolmen tai neljän vuoden välein. Se sopii autoihin, joiden arvonalenemaa on vaikea arvioida, koska arviointivirheen riski on leasingyhtiöllä — mutta vain, jos sopimukseen ei sisälly leasingasiakkaan antamaa jäännösarvotakuuta.

Laina sopii sille, joka pitää auton pitkään. Arvonalenemisen kallis osa on ensimmäisinä vuosina; se, joka jatkaa ajamista sen jälkeen, ajaa auton elinkaaren edullisimpia vuosia, eikä niihin pääse leasingilla koskaan, koska sopimus päättyy ennen sitä. Se sopii myös epäsäännölliseen ajomäärään, perävaunun vetoon, jälkiasennuksiin ja kaikkeen, minkä palautustarkastus arvioi huonoksi.

Ja on kolmas tie, jota ei mainita missään mainoksessa: käytetyn auton osto käteisellä tai lyhyellä lainalla, kun arvokäyrän jyrkin osa on jo edellisen omistajan takana. Samalla kuukausirasituksella lopputuloksena on omistuksessa oleva auto eikä palautuspäivä kalenterissa.

Rahoitussopimukset allekirjoitetaan myyntitiskillä, kun päätös autosta on jo ajat sitten tehty eikä kukaan jaksa enää lukea lukuja. Juuri tähän kulku on suunniteltu. Seuraavat asiat voi selvittää kymmenessä minuutissa, ja niiden arvo on säännönmukaisesti suurempi kuin se, minkä hintaneuvottelu itse autosta tuo.

Tehokkain järjestys on arkinen ja siitä pidetään harvoin kiinni: neuvottele ensin ostohinnasta, sitten puhu rahoituksesta. Se, joka aloittaa erästä, ei neuvottele hinnasta vaan sopimuskaudesta — ja erää voi painaa lähes mielivaltaisesti alas pidentämällä sopimuskautta tai nostamalla jäännösarvoa.

Käteiskauppahinnan löydät vertailemalla samaa autoa yli maarajojen: sama vuosimalli, sama moottorivaihtoehto, vertailukelpoinen ajomatka. Tämä luku on mittapuu, jota vasten jokainen rahoitustarjous mitataan, ja se on hyödyllinen silloinkin, kun päädyt joka tapauksessa rahoittamaan.

Carvexia ei ole osallisena näissä sopimuksissa. Markkinapaikka näyttää ilmoituksia ja hintoja; lainan, leasingin ja vakuutuksen teet pankin, leasingyhtiön tai jälleenmyyjän kanssa, ja ehdot ovat yksinomaan heidän papereissaan.