Koeajo: mitä tarkistat ja missä järjestyksessä

Kaksi kysymystä kannattaa esittää puhelimessa, ei parkkipaikalla. Ensimmäinen: onko auto rekisterissä ja vakuutettu, ja kattaako vakuutus minun ajoni? Yksityisen myyjän autossa vakuutus kattaa yleensä jokaisen kuljettajan, joka ajaa autoa haltijan luvalla, mutta ehdot vaihtelevat, ja haltijan kannattaa tuntea omansa. Toinen: kuka maksaa ajon aikana syntyneen vahingon, ja kuinka suuri on omavastuu?

Jälleenmyyjällä tämä on järjestetty: hän pyytää nähdä ajokortin, ja hänellä on koeajot kattava vakuutus. Yksityisellä myyjällä asiaa ei ole järjestetty, ja juuri siksi kysymys on tärkeä etukäteen — ei muodollisuuden vuoksi, vaan koska vahingon jälkeen auki jäänyt kysymys on riita, jonka molemmat osapuolet häviävät.

Ja kolmas ennakkoehto: moottorin on oltava kylmä. Sovi tapaaminen niin, että auto on seissyt tunteja, ja mainitse siitä myös. Myyjä, joka on ”jo ajanut auton vähän lämpimäksi”, on vienyt sinulta puolet koeajosta — silloin kannattaa siirtää tapaamista mieluummin kuin lähteä ajamaan.

Käyttökelpoinen koeajo kestää 20–30 minuuttia ja sisältää viisi erilaista tieosuutta, koska jokaisella kuulee jotain muuta. Joka jättää reitin myyjän päätettäväksi, ajaa lenkin, jonka myyjä tuntee, eikä siinä kokemuksen mukaan ole huonoa tietä. Katso ympäristö etukäteen kartalta ja ehdota reitti itse sen sijaan, että antaisit myyjän valita sen.

Radio on pois päältä, ikkuna raollaan ja puhallin pienimmällä teholla. Joka puhuu ajon aikana, ei kuule mitään; siksi on hyödyllistä ottaa mukaan seuralainen, joka esittää kysymykset sillä aikaa kun sinä ajat. Ja aja viimeiset minuutit lämpimällä moottorilla vielä kerran hitaasti, koska jotkin äänet ilmenevät vasta lämpimänä ja toiset vain kylmänä.

Aja kävelyvauhtia tiukka kahdeksikko molempiin suuntiin ohjaus täysin käännettynä ja ikkunat auki. Säännöllinen naksutus pyörien tahdissa tulee vetoakselien nivelistä; voihkiva ääni, kun rattia käännetään paikallaan, viittaa ohjaukseen tai ohjaustehostimeen. Kumpaakaan et enää kuule tiellä.

Sen jälkeen jarru paikallaan: paina poljinta lujaa — pysyykö se paikallaan? Poljin, joka tasaisella painalluksella hitaasti antaa periksi, on löydös eikä tuntuma. Vedä käsijarru tai kytke sähköinen seisontajarru mäessä ja tarkista, pitääkö se. Kytke peruutusvaihde ja aja vähän matkaa — peruuttaessa kuuluvilla äänillä on omat syynsä.

Vaiheen lopuksi kokeile kaikkea, mikä käyttää sähköä, ja jokaista erikseen: kaikki ikkunannostimet, peilit, istuimen säädöt, istuinlämmitys, takalasin lämmitys, tuulilasinpyyhkijät kaikilla nopeuksilla, varoitusvilkut, kaukovalot, takasumuvalo, sisävalot sekä kaikki ovien lukot kaukosäätimellä ja avaimella. Näillä viidellä minuutilla löytyy enemmän pieniä vikoja kuin koko muulla ajolla.

Kaupunkiliikenteessä tutkitaan voimansiirtoa ja kaikkea, mikä toimii kylmänä eri tavalla kuin lämpimänä. Käsivaihteistossa: mistä kytkin tarttuu, ja nouseeko kierrosluku isolla vaihteella voimakkaasti kiihdytettäessä ilman, että nopeus seuraa? Tämä on klassinen testi luistavalle kytkimelle, ja se kestää kaksi sekuntia.

Automaattivaihteistossa ratkaisee käytös ensimmäisten minuuttien aikana. Nytkähdys ajoasentoa valittaessa, tuntuva isku ylöspäin vaihdettaessa, viive liikkeelle lähdettäessä ja vaihto, joka on kylmänä kova ja lämpimänä pehmeä — kaikki nämä ovat löydöksiä eivätkä mallisarjan erityispiirteitä. Kaksoiskytkinvaihteistossa lievä nykiminen jonossa ryömittäessä kuuluu toimintaperiaatteeseen; isku kuormituksen vaihtuessa ei kuulu.

Lisäksi jarru pienessä nopeudessa: jos poljin sykkii, jarrulevyt heittävät. Jos auto vetää jarrutettaessa sivulle, toinen puoli ei toimi. Kytke vielä suoralla tieosuudella ilmastointi kylmimmälle, odota kaksi minuuttia ja tunnustele ilmaa — sen jälkeen päinvastoin täydelle lämmitykselle. Kummankin pitää tapahtua nopeasti ja selvästi.

Tie, jossa on paikkauksia, mukulakiveystä tai poikittaisia uria, on ajon tärkein osuus, koska alusta joutuu siellä tekemään töitä. Aja se hitaasti ikkuna auki ja kiinnitä huomiota äänen laatuun eikä sen voimakkuuteen. Metallinen kalke lyhyissä aalloissa tulee usein kallistuksenvakaajan tukitangoista ja on pieni korjaus; tylppä isku yksittäisen reunan yli viittaa tuennan heloihin tai iskunvaimentimiin.

Narina, joka tulee ja menee korin vääntyessä, on eri kaliiperia. Se voi olla peräisin verhoilupaneelista — jolloin se muuttuu, kun joku painaa paneelia — tai korirakenteesta, ja silloin auto kannattaa nostaa nostimelle ennen kuin mistään muusta puhutaan.

Tarkista samalla osuudella, kulkeeko auto suoraan, kun päästät ratista irti, jos tie sallii sen vaarattomasti. Vetäminen sivulle voi johtua pyöränsuuntauksesta, erilaisista renkaista tai jarrusatulasta — joka tapauksessa se on kohta listallasi eikä tien ominaisuus.

Vapaalla maantiellä annat moottorille töitä: kiihdytä voimakkaasti pienistä kierroksista isolla vaihteella kaksi tai kolme kertaa. Kuuntele samalla metallista nakutusta kuormituksessa, tunnustele notkahduksia vetokyvyssä ja katso taustapeilistä, tuleeko savua. Sininen tarkoittaa öljyä, musta liian rikasta seosta, valkoinen voi olla jäähdytysnestettä — ja lyhyt savuhuntu kylmäkäynnistyksessä on joillakin moottoreilla normaalia.

Turbomoottorissa ahtopaineen nousu kuuluu asiaan, mutta ei vihellys, joka voimistuu kuorman kasvaessa. Hiukkassuodattimella varustetussa dieselissä suodattimen regenerointi voi käynnistyä ajon aikana; sen tunnistaa kohonneesta joutokäyntikierrosluvusta, tuulettimesta, joka käy sammuttamisen jälkeen, ja hajusta. Se ei ole vika — mutta jos myyjä ei tiedä siitä mitään ja autolla on ajettu vain lyhyitä matkoja, suodatin kannattaa merkitä listalle.

Vaihteistosta kuormituksessa: paina kerran kaasu pohjaan ja odota alasvaihtoa. Automaattivaihteisto saa vaihtaa ripeästi ja päättäväisesti, mutta se ei saisi etsiä vaihdetta. Käsivaihteistolla aja kaikki vaihteet kerran vedolla, myös ykkönen ja peruutusvaihde — vaihteisto, joka ulvoo kakkosella kuormituksessa, ei ulvo moottorijarrutuksessa.

Moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä tutkitaan tärinöitä ja ääniä, joita hitaammin ajettaessa ei ole. Luokittele jokainen tärinä kahden tuntomerkin mukaan: missä nopeudessa se ilmenee ja missä tunnet sen? Ratin väreily tietyllä nopeusalueella johtuu yleensä etupyörän epätasapainosta; istuimessa tuntuva tärinä tulee takaa. Jos tärinä katoaa taas suuremmassa nopeudessa, se on tyypillistä epätasapainolle ja epätyypillistä pyöränlaakerille.

Pyöränlaakeri ilmoittaa itsestään tasaisena huminana, joka voimistuu nopeuden mukana ja muuttuu, kun ohjaat kevyesti vasemmalle tai oikealle — loiva kaarre siirtää kuorman toiselle puolelle, ja juuri silloin ääni voimistuu tai hiljenee. Tuulen äänet, jotka tulevat yhdestä suunnasta, viittaavat ovitiivisteeseen tai lasiin, joka ei korjauksen jälkeen istu kunnolla.

Lopuksi tee vapaalla ja kuivalla tieosuudella, kun takanasi ei ole ketään, voimakas jarrutus suuremmasta nopeudesta ja sen jälkeen vielä toinen. Auton on pysyttävä suorassa, poljin ei saa sykkiä, eikä painepiste saa toisella kerralla olla huomattavasti alempana. Jos se siirtyy alaspäin, se on syy lopettaa ajo ja teettää jarrujen tarkastus.

Paljastavin osa tulee, kun ajo on ohi. Pysäköi auto, anna moottorin käydä tyhjäkäynnillä ja kierrä auto kerran. Haistele nenä lähellä konepeltiä: imelä haju tarkoittaa jäähdytysnestettä, pistävä öljyä kuumalla pakosarjalla, kärähtänyt kytkintä tai jarrua. Katso auton alle, tippuuko jotain, ja paina paikka mieleesi.

Avaa sen jälkeen konepelti — varovasti, jäähdytysjärjestelmä on paineistettu. Paisuntasäiliössä kiinnostavat nesteen määrä ja väri; öljyinen kalvo siinä on vakava löydös. Öljyntäyttökorkista kiinnostaa alapuoli: vaaleanruskea, vaahtoava kerrostuma voi johtua pelkästä lyhytmatka-ajosta tai jäähdytysnesteestä öljyssä, ja ero on päivän kallein kysymys.

Lopuksi käynnistä moottori uudelleen lämpimänä. Käynnistinmoottori, joka pyörittää lämpimänä raskaasti, ja savupilvi päivän toisessa käynnistyksessä ovat löydöksiä, joita kylmäkäynnistys ei näytä. Katso vielä kerran mittaristoa: onko ajon aikana syttynyt merkkivalo, jota ei ollut aiemmin?

Älä kirjoita mitään ajon aikana, mutta heti sen jälkeen kaikki: jokainen löydös sekä vaihe, jossa se ilmeni, ja olosuhteet — kylmänä vai lämpimänä, kuormituksessa vai moottorijarrutuksessa, missä nopeudessa. Juuri tätä tietoa korjaamo tarvitsee, ja kahden tunnin kuluttua se on kadonnut.

Listasta syntyy kaksi asiaa. Ensinnäkin kohtia neuvotteluun, mutta vain niitä, joista voit pyytää kustannusarvion — miten se tehdään, kerrotaan neuvottelua käsittelevässä artikkelissa. Toiseksi toimeksianto korjaamolle, jos teetät auton tarkastuksen: kohdennettu kysymys äänestä, jonka osaat kuvailla, johtaa löydökseen nopeammin kuin pyyntö ”katsoa kaikki läpi”.