Siirtoajo: lyhytaikaiset kilvet, vientikilvet vai perävaunu

Kun auto poistetaan rekisteristä myyntimaassa, se menettää samalla liikennevakuutuksensa. Siitä hetkestä lähtien se on esine, jolla ei ole asiaa yleisille teille, kunnes joku hankkii sille taas vakuutusturvan ja rekisterikilvet. Kaikki, mitä sen jälkeen tapahtuu, on vastaus juuri tähän aukkoon.

Kustannuskysymys on toissijainen, mutta se esitetään silti ensimmäisenä. Se on myös väärä kysymys: vahinko ilman voimassa olevaa vakuutusta maksaa moninkertaisesti sen, mitä kallein vaihtoehto olisi maksanut, ja rajatarkastus ilman voimassa olevia kilpiä päättää matkan siihen paikkaan.

Siksi tämän artikkelin järjestys on seuraava: ensin se, mitä eri vaihtoehdot kattavat vakuutuksen kannalta, sitten se, mitä ne käytännössä vaativat, ja vasta lopuksi se, mikä niistä kannattaa millekin matkalle.

Saksan lyhytaikaiset kilvet (Kurzzeitkennzeichen) on tarkoitettu koe- ja siirtoajoihin, ja ne ovat voimassa vain muutaman päivän; viimeinen voimassaolopäivä on merkitty itse kilpeen. Niitä haetaan saksalaiselta rekisteröintiviranomaiselta (Zulassungsstelle), ja hakemukseen tarvitaan sähköinen vakuutusvahvistus, auton paperit ja voimassa oleva todistus auton liikenneturvallisuudesta.

Rajoitus, johon useimmat suunnitelmat kaatuvat, ei ole kilvissä vaan niiden taustalla olevassa vakuutuksessa. Monet tällaiset vakuutukset ovat voimassa vain rajatulla alueella, ja alue on lueteltu vahvistuksessa. Joka ajaa niillä ulkomaille ilman, että kohdemaa on luettelossa, ajaa vakuuttamatta — ja huomaa sen vasta, kun jotain on jo sattunut.

Käytännössä tämä tarkoittaa: lyhytaikaiset kilvet ovat oikea ratkaisu ajoon Saksan sisällä, esimerkiksi myyjältä katsastusasemalle, tai rajan yli, jos vakuutus nimenomaisesti kattaa sen. Kysy vakuutusyhtiöltä ennen varausta, mitkä maat vahvistuksessa mainitaan, ja pyydä vastaus kirjallisena.

Vientikilvet (Ausfuhrkennzeichen) — ne tunnistaa oikean reunan punaisesta kentästä — annetaan, kun auto viedään maasta pysyvästi. Juuri niin tuonnissa käy, ja siksi ne ovat selkein ratkaisu. Niiden mukana tulee tarkoitukseen räätälöity vakuutus, ja niiden voimassaolo on suuruusluokaltaan muutamasta kuukaudesta noin vuoteen.

Niitä haetaan rekisteröintiviranomaiselta auton nykyisellä kotipaikkakunnalla. Tarvitset rekisteriotteen osat I ja II (Zulassungsbescheinigung Teil I ja Teil II), voimassa olevan määräaikaiskatsastuksen (Saksan HU), vientiä koskevan vakuutusvahvistuksen ja henkilöllisyystodistuksesi. Vanhat kilvet jäävät viranomaiselle; niiden leimat poistetaan samassa yhteydessä, ja samalla päättyy myös verovelvollisuus myyntimaassa.

Ratkaiseva ero lyhytaikaisiin kilpiin on vakuutusvahvistuksessa. Siinä luetellaan nimenomaisesti maat, joissa turva on voimassa, ja viennissä kohdemaa on luonnollisesti mukana. Lue luettelo silti ennen lähtöä — etenkin, jos reitti kulkee muiden maiden kautta, jotka eivät ole lähtö- eivätkä kohdemaita.

Kun auto nostetaan autonkuljetusperävaunuun, se ei itse tarvitse lainkaan kilpiä eikä vakuutusta — se on kuormaa. Tämä on ainoa vaihtoehto, joka toimii myös ajokelvottoman auton kanssa, ja ainoa, jossa tekninen vika matkalla ei ole riski.

Vaiva siirtyy sen sijaan vetoautolle ja sinulle. Ratkaisevaa on vetoauton ja perävaunun yhdistelmän suurin sallittu kokonaismassa: se ratkaisee, riittääkö ajo-oikeutesi vai tarvitaanko lisäluokka. Se, mikä raja sinua koskee, näkyy ajokortistasi ja selviää ajokortteja myöntävältä viranomaiselta — ja kuormatun perävaunun kanssa raja tulee vastaan nopeammin kuin useimmat arvioivat.

Autonkuljetusliike hakee auton myyjältä ja tuo sen ovellesi. Hinta määräytyy matkan, painon ja sen mukaan, rullaako auto ja voiko sitä ohjata. Palvelua tarjotaan sekä erilliskuljetuksena että kyytinä jo suunnitellun kuljetuksen mukana — jälkimmäinen on selvästi edullisempi ja kestää kauemmin.

Toimeksiantoon kannattaa kirjata kaksi asiaa. Ensinnäkin: miten auto on vakuutettu kuljetuksen aikana, millä summalla ja minkä vahinkojen varalta? Toiseksi: kuka ottaa auton vastaan myyjältä ja millaisella pöytäkirjalla? Kuvallinen luovutuspöytäkirja, jonka kuljettaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet, on ainoa asiakirja, jolla kuljetusvahingon voi myöhemmin erottaa aiemmasta vauriosta.

Kaupassa, jonka autoa et ole itse käynyt katsomassa, kuljetusliike on silti huonompi vaihtoehto — ei kuljetuksen vuoksi, vaan siksi, että näet auton vasta, kun se on maksettu ja purettu kuormasta. Jos et itse lähde paikan päälle, kannattaa ainakin tilata riippumaton tarkastus paikan päällä.

Siirtoajo on tuonnin ainoa vaihe, jossa liikut autolla, jonka asema on tavallisesta poikkeava. Siksi tarkastuksia tehdään usein, ja siksi pelkääjän paikalla olevan kansion kannattaa olla kunnossa. Se on sama kansio, jota tarvitset pian sen jälkeen tullissa.

Jokaisesta paperista kannattaa ottaa kuva puhelimeen. Se ei korvaa alkuperäistä, mutta se pelastaa iltapäivän, jos sivu lentää tuulen mukana tai päätyy väärään kansioon.

Jos reitti vie sisämarkkinoiden ulkopuoliseen maahan, matka ei ole pelkkä ajomatka, vaan tulli-ilmoituksen aikataulutusta. Tullitoimipaikan on oltava auki, kun saavut, eivätkä pienempien raja-asemien aukioloajat ole ympärivuorokautisia eivätkä kaikkialla samanlaisia. Puhelu edellisenä päivänä on koko hankkeen halvin osa.

Tästä seuraa järjestys, jota moni noudattaa vasta toisella tuontikerralla: ensin valitaan tullitoimipaikka ja selvitetään sen aukioloajat, sitten sovitaan nouto myyjältä, ja vasta sitten haetaan kilvet. Joka aloittaa ketjun lopusta, saa lopulta kilvet, joiden voimassaolo päättyy sunnuntaina.

Sisämarkkinoiden sisällä tulliselvitystä ei tarvita, mutta aikataulua on silti mietittävä: kilpien voimassaolo päättyy joka tapauksessa, ja kohdemaan rekisteröintiviranomaisella on myös aukioloajat ja jonotusajat.

Kun matka on yhden maan sisällä ja auto ajokunnossa, lyhytaikaiset kilvet ovat helpoin ratkaisu, kunhan vakuutus kattaa reitin. Heti kun mukana on raja ja auto jää pysyvästi toiseen maahan, oikea valinta on vientikilvet — ne on tehty juuri tähän tilanteeseen, ja niiden myötä hoituu samalla rekisteristä poisto.

Perävaunu voittaa kolmessa tilanteessa: kun auto ei ole ajokunnossa, kun et ole voinut arvioida sen teknistä kuntoa ja kun kyseessä on klassikkoauto, jolle ei haluta tuhatta kilometriä yhteen menoon. Kuljetusliike voittaa, kun matka on pitkä ja aikasi on arvokkaampaa kuin kuljetuksen hinta.

Ja yksi laskelma, joka yleensä aliarvioidaan: itse ajaminen ei ole ilmaista. Matka paikalle junalla tai kimppakyydillä, polttoaine, tietullit, yöpyminen ja menetetty työpäivä nousevat nopeasti samaan summaan kuin paikka jo valmiiksi liikkeellä olevassa autonkuljetusautossa — sillä erotuksella, että olet sen jälkeen väsynyt ja autolla on ensimmäinen pitkä ajomatka takanaan jo sinun omistuksessasi.