Yrityksenä EU:sta ostaminen: ilman ALV:ia, ALV-tunnisteella

Käytetyn auton kohdalla arvonlisävero erottaa EU:n sisällä kaksi ostajatyyppiä. Yksityishenkilö, joka ostaa toisesta jäsenvaltiosta, maksaa myyntimaan veron sellaisena kuin se on hinnassa ja ottaa auton mukaansa; omassa maassa ei synny lisää arvonlisäveroa. Yritys, joka ostaa liiketoimintaansa varten, voi sen sijaan saada niin sanotun yhteisömyynnin: jälleenmyyjä myy verottomasti, ja yritys verottaa hankinnan omassa maassaan.

Tähän tarvitaan kolme asiaa yhdessä. Ostaja on yritys ja esiintyy sellaisena, ja sillä on voimassa oleva ALV-tunniste toisesta jäsenvaltiosta kuin jälleenmyyjän. Auto todella päätyy tähän toiseen jäsenvaltioon, ja se voidaan osoittaa. Ja jälleenmyyjä myy sen yleisen ALV-menettelyn mukaan, ei voittomarginaalimenettelyllä. Jos jokin kolmesta ehdosta puuttuu, myös yritys maksaa bruttohinnan.

Kaksi rajausta etukäteen. Sveitsissä tai Liechtensteinissa toimivalle yritykselle osto EU:sta ei ole yhteisömyyntiä vaan vienti EU:n ulkopuolelle ja sitä seuraava tuonti — siitä kertoo artikkeli arvonlisäveron palautuksesta viennissä. Ja autoihin, jotka katsotaan verotuksessa vielä uusiksi, sovelletaan omia sääntöjä, jotka koskevat myös yksityishenkilöitä; tämä artikkeli käsittelee käytettyjä autoja.

Useimmat käytetyt autot, jotka jälleenmyyjä ostaa yksityisiltä, hän myy edelleen voittomarginaalimenettelyllä. Silloin hän verottaa vain marginaalinsa, ei näytä laskulla arvonlisäveroa vaan viittaa sen sijaan erityisjärjestelyyn. Tällaista autoa hän ei voi myydä verovapaana yhteisömyyntinä yritykselle, koska ei ole eriteltyä veromäärää, joka voisi poistua. Yritys maksaa loppuhinnan eikä voi vähentää ostojen arvonlisäveroa; sen sijaan omassa maassa hankinnasta ei tule maksettavaksi lisää arvonlisäveroa.

Yleisellä ALV-menettelyllä myytyjä ovat ennen kaikkea autot, jotka jälleenmyyjä on itse ostanut yritykseltä eriteltyine veroineen: entiset yritys-, leasing- ja kalustoautot, esittelyautot, merkkiverkostosta tulevat nuoret käytetyt. Näissä hän näyttää veron pääsääntöisesti avoimesti, ja vain nämä hän voi luovuttaa ulkomaiselle yritykselle ilman veroa. Kysymys ”myydäänkö yleisellä ALV-menettelyllä vai voittomarginaalimenettelyllä?” kuuluu siksi ensimmäiseen keskusteluun, jo ennen hinnasta neuvottelua, koska se kääntää kahden tarjouksen vertailun ympäri.

Carvexiassa jälleenmyyjät voivat merkitä ilmoituksen valinnalla ”ALV vähennyskelpoinen”, ja hakua voi suodattaa tämän ominaisuuden mukaan. Jotkut ilmoittavat lisäksi nettohinnan; se näkyy jälleenmyyjän ilmoittamana tietona hinnan alla, eikä Carvexia laske sitä. Se ei vielä kerro, myykö jälleenmyyjä auton ulkomaiselle yritykselle tosiasiassa ilman veroa — se selvitetään hänen kanssaan, mieluiten kirjallisesti.

Arvonlisäverotunniste ei ole yrityksen tavallinen verotunniste vaan oma numeronsa, jonka alussa on maatunnus ja joka annetaan EU:n sisäisiä rajat ylittäviä kauppoja varten. Kaikilla yrityksillä sitä ei ole, ja joissakin jäsenvaltioissa se on erikseen aktivoitava yhteisökauppaa varten. Toimivaltainen on oman maan veroviranomainen.

Jälleenmyyjä tarkistaa numeron ennen kuin myy ilman veroa, ja tekee viisaasti: jos numero on pätemätön, vero jää hänen itsensä maksettavakseen. Tarkistus tehdään EU:n arvonlisäverotietojen vaihtojärjestelmässä, lyhyesti VIES. Se kertoo jokaisesta numerosta, onko se voimassa, ja näyttää jäsenvaltiosta riippuen myös yrityksen nimen ja osoitteen. Jotkin veroviranomaiset tarjoavat lisäksi laajennetun kyselyn, jossa nimi ja osoite vahvistetaan samalla. Jälleenmyyjä, joka tulostaa tuloksen ja liittää sen asiakirjoihin, ei tee mitään epätavallista.

Sinun kannaltasi tämä tarkoittaa: tarkista oma numerosi itse VIES-järjestelmässä ennen ensimmäistä keskustelua. Laskulla olevan nimen ja osoitteen on vastattava täsmälleen numeroa, ja siinä mainitun yrityksen on oltava se, joka ostaa, maksaa ja hakee auton. Yrityksen tunniste ja maksu omistajan yksityiseltä tililtä eivät sovi yhteen, ja ne saavat jokaisen huolellisen jälleenmyyjän laskuttamaan bruttohintaan.

Jälleenmyyjällä verovapaus riippuu asiakirjoista. Jos auto todistettavasti saapuu toiseen jäsenvaltioon, kaikki on hyvin; jos todiste puuttuu, hänen veroviranomaisensa perii veron häneltä jälkikäteen riippumatta siitä, mitä olet hänelle luvannut. Siksi huolellinen jälleenmyyjä vaatii enemmän papereita kuin ostajat odottavat, ja siksi hän myy mieluummin bruttohintaan, jos jotain puuttuu.

Vaikeinta todistaminen on, kun ostaja hakee ja ajaa auton itse. Silloin ei ole huolitsijan rahtikirjaa, ja jälleenmyyjä tarvitsee ostajan kirjallisen vahvistuksen siitä, että auto on saapunut määrämaahan — Saksassa sitä kutsutaan nimellä Gelangensbestätigung (saapumisvahvistus) —, usein yhdessä muiden asiakirjojen kanssa. Moni jälleenmyyjä pidättää omatoimisessa noudossa siksi veron suuruisen vakuuden ja vapauttaa sen, kun vahvistus ja, missä sitä vaaditaan, todiste rekisteröinnistä kohdemaassa on toimitettu. Tyypillisiä asiakirjoja ovat nämä:

Netto ei tarkoita verovapaata. Jos yrityksesi ostaa toisesta jäsenvaltiosta yhteisön sisäisenä kauppana, se ilmoittaa hankinnan omassa arvonlisäveroilmoituksessaan ja on siellä velkaa oman maansa arvonlisäveron kauppahinnasta. Tätä kutsutaan yhteisöhankinnaksi. Jälleenmyyjä ilmoittaa myynnin sinun tunnisteellasi omalle veroviranomaiselleen, ja nämä tiedot vaihdetaan jäsenvaltioiden välillä — hankinta, joka puuttuu ilmoituksestasi, siksi huomataan.

Jos yrityksellä on oikeus vähentää ostojen arvonlisävero, se vähentää saman veron samassa ilmoituksessa takaisin, eikä lopputuloksena jää mitään maksettavaksi. Tässä on varsinainen etu: myyntimaan veroa ei tarvitse ensin maksaa lainkaan. Kuinka paljon voi vähentää, riippuu kuitenkin maasta ja autosta — useat valtiot rajoittavat henkilöautojen tai yksityiskäytön ALV-vähennystä. Jos vähennys on rajoitettu, osa hankinnan verosta jää yrityksen maksettavaksi.

Yritysten, joilla ei ole täyttä vähennysoikeutta, esimerkiksi pienyrittäjien tai yritysten, joiden liikevaihto on verovapaata, kannattaa selvittää etukäteen, mitä tällainen hankinta niille tarkoittaa; niihin sovelletaan erityissääntöjä, eikä nettoosto ole automaattisesti edullisempi. Siitä riippumatta säilyvät maksut, jotka valtio sitoo rekisteröintiin: ne eivät ole arvonlisäveroa, eikä mikään nettohinta muuta niitä. Sitovan tiedon antavat oman maan veroviranomainen ja veroasiantuntija.

Lasku osoitetaan yritykselle täydellä nimellä, osoitteella ja ALV-tunnisteella, lisäksi mukana on jälleenmyyjän ALV-tunniste ja maininta siitä, että kyseessä on verovapaa yhteisömyynti. Jos yksikin näistä tiedoista puuttuu, se ei ole kauneusvirhe vaan usein syy siihen, miksi oman maan veroviranomainen esittää myöhemmin kysymyksiä. Pyydä laskuluonnos ennen maksua ja tarkista se rivi riviltä.

Maksu tehdään yrityksen tililtä jälleenmyyjän tilille. Maksu yksityiseltä tililtä tai kolmannelta osapuolelta katkaisee ketjun, jota jälleenmyyjä tarvitsee todisteekseen: laskun, maksun ja noudon kaikkien pitää osoittaa samaan yritykseen. Sovitut vakuudet kuuluvat sopimukseen summineen, vapauttamisen perusteena olevine asiakirjoineen ja palautusaikoineen, eivät sähköpostiin.

Auton noutaa joku, joka toimii yrityksen puolesta: omistaja, yrityksen johto rekisteriotteen kanssa tai työntekijä yrityksen valtakirjalla. Mitä tällaisen valtakirjan pitäisi kattaa, kerrotaan artikkelissa auton ostamisesta ja noudosta valtakirjalla. Auto rekisteröidään omassa maassa yrityksen nimiin. Jälleenmyyjälle tämä rekisteröinti on usein viimeinen todiste siitä, että auto on saapunut, ja sinulle se on alku sille asiakirjakansiolle, jota yrityksen auto tarvitsee joka tapauksessa.