Osto vientiä varten: mitä jälleenmyyjä päättää

Nettohintaa kysyy pääasiassa kaksi ryhmää. Ensimmäinen ovat yritykset, jotka vähentävät veron omassa arvonlisäverotuksessaan ja tarvitsevat siksi laskun, jossa arvonlisävero on eriteltynä. Toinen ovat ostajat, jotka vievät auton tullirajan yli, esimerkiksi Sveitsin tai Liechtensteinin ja EU:n välillä tai EU:sta toiseen kolmanteen maahan. Heille myyntimaan vero on erä, joka voi vientitoimituksessa jäädä pois, kun taas kohdemaassa maksetaan tuontivero.

Kumpikin edellyttää, että vero voidaan eritellä laskulla. Erotus- eli marginaaliverotetuissa autoissa laskulla ei ole veroa, eikä siten ole myöskään nettohintaa, jonka voisit ilmoittaa. Carvexiassa kaikki riippuu siksi yhdestä rastista: nettohinnan ja vientiehdot voi ilmoittaa vain jälleenmyyjäyrityksen ilmoituksissa, joissa on ”ALV vähennyskelpoinen”.

Nettohinnan syötät itse; Carvexia ei laske sitä. Sen on oltava hintaa pienempi, se näkyy hinnan alla jälleenmyyjän ilmoittamana tietona ja tyhjennetään heti, kun hinta tai valuutta muuttuu — silloin asetat sen uudelleen. EU:n sisällä kysymys ei yksityisasiakkaille myytävien käytettyjen autojen kohdalla yleensä nouse lainkaan esiin, koska vero jää sinne, missä se on maksettu. Tämä opas koskee siksi ennen kaikkea tullirajan yli tehtäviä kauppoja.

Toimintaan on kaksi tavallista mallia, ja ilmoituksessa valitset toisen. Ensimmäisessä ostaja maksaa bruttohinnan ja sinä palautat hänelle veron osuuden heti, kun vientitodistus on saapunut luoksesi. Toisessa laskutat nettohinnan ja pidätät veron suuruisen vakuuden, jonka vapautat todistuksen saavuttua.

Taloudellisesti molemmat johtavat samaan: kunnes todistus on tullut, veron määrä on sinulla, ja jos se ei koskaan tule, pidät sen, koska silloin vero on sinun maksettavasi. Ero on esitystavassa ostajalle ja kirjanpidossasi. Nettomalli kuulostaa ostajalle ystävällisemmältä, koska palautuva summa on alusta asti erillään. Se edellyttää kuitenkin, että kauppahinta ja vakuus pidetään tositteella ja tilillä siististi erillään.

Mitä laskua milläkin mallilla annat ja miten kirjaat palautuksen, selvität veroneuvojasi kanssa. Valinta itse on kysymys toimintatavastasi: ota malli, jonka yrityksesi voi hoitaa joka kerta samalla tavalla, ja pysy siinä. Ostaja, joka vertailee kahta jälleenmyyjää, kiinnittää vähemmän huomiota malliin kuin siihen, onko toimintatapa selitetty.

Ilmoituksessa kerrot, kuka tekee viennin ilmoituksen tullitoimipaikalle: sinä jälleenmyyjänä, ostaja vai tullausliike. Vastaus on tärkeämpi kuin miltä näyttää, sillä ilmoituksesta syntyy todistus, josta verovapautesi riippuu. Se, joka ilmoittaa, pitää prosessin — ja siten todisteen — käsissään.

Jos teet ilmoituksen itse tai valtuutat tullausliikkeen, todistus saapuu sinne, missä sitä tarvitset. Huolehdi siitä, että yrityksesi on ilmoituksessa viejänä tai lähettäjänä; joissakin järjestelmissä siitä riippuu, kuka voi myöhemmin hakea sähköisen todisteen. Se vaatii vaivaa tai tullausliikkeen maksun, jonka lasket hintaan tai ilmoitat ostajalle avoimesti.

Jos ostaja tekee ilmoituksen itse, olet hänestä riippuvainen: hänen on tehtävä ilmoitus oikein, poistuttava maasta rajanylityspaikan kautta, jossa tulli on paikalla, ja lähetettävä sinulle todiste. Se voi toimia, mutta se jättää riskisi jonkun käsiin, jolla ei rajan jälkeen ole mitään syytä kiirehtiä. Kuka saa toimia ilmoittajana, määräytyy lisäksi lähtömaan tullilainsäädännön mukaan, muun muassa asuinpaikan perusteella — kysy vientitullitoimipaikalta, ennen kuin tarjoat tätä vaihtoehtoa.

Todistus on virallinen asiakirja siitä, että juuri tämä auto on poistunut tullialueelta. Saksassa se on sähköisen vientimenettelyn poistumismerkintä (Ausgangsvermerk), Sveitsissä Veranlagungsverfügung Ausfuhr (viennin tullauspäätös), jonka antaa Sveitsin tulli- ja rajaturvallisuusvirasto; muilla valtioilla on vastaavat asiakirjat. Mitä asiakirjoja verolainsäädäntösi lisäksi edellyttää, kertoo veroneuvojasi tai veroviranomainen. Autoja koskevat usein erityissäännöt: Saksassa esimerkiksi ostajan, joka noutaa auton itse, täytyy asua ulkomailla, ja auto on viety pysyvästi maasta.

Jos vahvistus ei tule — koska ostaja ajoi rajanylityspaikan kautta, jossa tulli ei ollut paikalla, tai koska ilmoitusta ei koskaan saatu päätökseen —, EU:ssa on menettely, jossa vientitullitoimipaikka voi jälkikäteen vahvistaa poistumisen muiden todisteiden perusteella. Se on työläs eikä pääty joka tapauksessa todisteeseen. Ilman todistetta toimitus pysyy verollisena, ja vero on sinun maksettavasi.

Ilmoituksessa oleva määräaika on sinun lupauksesi: kuinka monen päivän kuluessa todistuksen saapumisesta palautat tai vapautat vakuuden. Kerro se ja pidä siitä kiinni; ilman määräaikaa auton sivulla on huomautus, että ostajan pitäisi kirjata se sopimukseen. Toisen määräajan sovit sopimuksessa: mihin mennessä todistuksen on oltava luonasi ja mitä tapahtuu, jos se jää tulematta — että vakuus silloin pidätetään verona tai palautusta ei tehdä. Kuinka kauan voit itse odottaa todistusta, ennen kuin sinun on tilitettävä vero, kertoo veroneuvojasi.

Auton sivulla ehtojesi alla kerrotaan, mitkä neljä tietoa kuuluvat kirjallisesti kauppakirjaan. Ostajat näkevät siinä, mitä heidän kannattaisi vaatia — joten parasta on tarjota se, ennen kuin he kysyvät. Lisäksi tulevat kohdat, jotka suojaavat sinua: valtio, johon vienti tehdään, todistuksen määräaika, seuraus sen jäädessä tulematta ja ostajan velvollisuus lähettää sinulle todiste heti, kun hänellä se on. Pohja, jota käytät jokaisessa vientikaupassa, säästää väittelyiltä luovutuspäivänä.

Tili ansaitsee oman lauseensa. Palautus maksetaan tilille, jolta maksettiin, tai sellaiselle, joka on mainittu sopimuksessa — ei tilille, joka ilmoitetaan myöhemmin sähköpostilla. Muuttunut tilinumero sähköpostissa on yksi tunnetuimmista huijauskuvioista, ja rajan yli tehtyä maksua on erityisen vaikea saada takaisin.

Neljä tietoa sellaisina kuin ne auton sivulla ovat:

Toisesta maasta tuleva ostaja tarvitsee viennin, tuonnin ja oman maansa rekisteröinnin vuoksi asiakirjoja, jotka voit laittaa valmiiksi ennen kuin hän saapuu. Selvitä paperiasia siksi ennen tapaamista: puuttuvan COC-todistuksen (vaatimustenmukaisuustodistus) tilaaminen valmistajalta vie aikaa, ja ostaja, jonka täytyy matkustaa sen vuoksi toisen kerran, neuvottelee hinnan uudelleen.

Miten auto pääsee rajan yli — perävaunulla, vienti- tai tullikilvillä, kuljetusliikkeen kuljettamana —, sen päättää ja järjestää yleensä ostaja. Sinulle on tärkeää, että auto poistuu maasta rajanylityspaikan kautta, jossa tulli on paikalla, sen aukioloaikoina, koska muuten todistusta ei synny. Sano se ostajalle suoraan; moni ajattelee tuontia ja unohtaa viennin.

Mikä taho vaatii mitä, vaihtelee maittain; ydin on kaikkialla samankaltainen:

Lupaustesi raja on maasi raja. Sitovasti voit sanoa sen, mitä yrityksessäsi tapahtuu: hinta, veronkäsittelyn malli, määräaika, paperit, ilmoitus. Sitä, mitä kohdemaassa tapahtuu, et voi luvata, ja lause, joka kuulostaa siltä, tulkitaan riitatilanteessa lupaukseksi.

Tämän rajan sisällä kannattaa sen sijaan sanoa selvästi, mitä teet. Jälleenmyyjä, joka osaa selittää toimintatapansa kolmella lauseella — näin vero hoidetaan, näin vienti ilmoitetaan, näin nopeasti palautamme —, vaikuttaa ulkomaiselle ostajalle luotettavammalta kuin se, jolla on alhaisempi hinta ja epämääräinen lupaus, että kyllä se järjestyy. Tämän rajan ulkopuolelta et lupaa mitään: